Päätin aloittaa blogin pidon vihdoin viimein. Olen siis nimeltäni Ariel rodultani saksanpaimenkoira ja tällä hetkellä 11 kuukautta vanha. Synnyin pahnan pohjimmaisena eli yhdeksäntenä pentuna tähän samaiseen taloon, johon jäin asumaan muiden sisarusten muutettua uusiin koteihin.
Olen enemmän ja vähemmän viimeisen vuoden aikana seurannut äidin neuvoja ja tuhonnut taloa saaden emännän hyppimään tasajalkaloikkaa. Melkoista pituusloikkaa täällä on sitten sen jälkeen nähtykin. Eilen esimerkiksi tuhosin pehmolelun ja niin hyvin, ettei emäntä tunnistanut sitä enään pehmoleluksi. Toissapäivänä taas turvakaktuksen eli hiekassa kasvaneen kivikaktuksen, jonka emäntä ajatteli uskaltaa jättää eteisen ikkunalle koristeeksi uskoen etten siihen koske. Kuinkas sitten kävikään... Emännän tullessa töistä kotiin ihmetteli mikä ropisee oudosti jalkojen alla. Hetken aikaa asiaa tutkittuaan tajusi, että se on hienoa hiekkaa ja seassa kivistä maalatut kaktukset. Voi ne emännän ilmeet niitä katsellessa kannatti kyllä vähän hiekkaa nieleskellä. Naama vääntelehti mutta sen hämmennyksen alta ei äännähdystäkään kuulunut. Istuin ylpeänä aikaansaannoksieni vieressä ja tuijottelin emäntää jos emäntä osasi katsoa oikein varmasti näki että hymyilin. Ehkä emäntä koulutuksen edetessä tajuaa lopulta, että luut olisi maittavampia ikkunakoristeita kuin kaktukset. Saattaa olla että oppii vasta toisella vuosikurssilla jos silloinkaan ihminen, kun on ilmeisesti hidasoppinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti