24. Joulukuuta

 Nyt se kauan odotettu päivä sitten viimeinkin koitti. Koko perhe koossa ja Dixi siskokin tuli viihdyttämään meitä.

Ariel: Koska se joulupukki tulee?

Emäntä: Joskus illalla luulisin…

Ariel: Jos mä soitan joulupukin kuumaan linjaan ja pyydän sitä vähän pistämään höpinää töppösiin?

Emäntä: On sulla taas jutut… Ei sinne voi koirat soittaa.

Ariel: Missä niin sanotaan?

Emäntä: No jaa… Tuota noin… Mitä jos lähdettäisi vähän pihalle tuulettamaan päätä ettei se vallan sisällä happane, kun on nuo ideat taas… ööö… loistavia sulla.

Ariel: Dixi ja Dobby huomasitteko miten loistavan keinon mä keksin päästä ulkoilemaan. =D

Ariel ja Dobby: Hyvää joulua kaikille! Muistakaa syödä paljon kinkkua jouluna!

23. Joulukuuta

Aatto lähestyy ja emännän pinna kiristyy. Totta kai sitä pitää sitten härnätä vielä tahallaan, että sen varmasti saa suuttumaan…

Ariel: Anna nyt pieni pala! Koiravero kuuluu koiralle.

Emäntä: Täällä ei koiraveroja tunneta ja nyt alat laputtaa siitä kerjäämästä!

Ariel: Nälkä!!

Emäntä: Nyt menet matkoihisi, että saan nämä loput sapuskat tehtyä!

Ariel: Jouluna pitäisi saada yölläkin syödä, mutta täällä sitä vaan nähdään nälkää.

Emäntä: Pulinat pois ja muualle tai jää kohta loputkin saamatta.

Ariel: Mä kerron huomenna pukille, ettei täällä saa edes ruokaa.

Emäntä: Oikeastaan voisit lähteä kertomaan vaikka samantien niin pääsen jatkamaan puuhiani rauhassa.

22. Joulukuuta

Tänään emäntä lähti jouluruoka ostoksille. On syytä pysyä poissa sen jaloista ainakin tunti pari, kun se tulee kotiin. Emännällä ei kestä hermot mennä kauppaan enään aatonaattona ja hän lähettää isännän ostamaan viimeiset sapuskat silloin. Isäntä on kuuluisa rautaisista hermoistaan.

Emäntä: Onko koirat karannut, kun on niin hiljaista?

Ariel: Älä Dobby nyt vaan paljasta meidän piiloa sille!

Emäntä: Huhuu… Missä kaikki on?

Isäntä: Ehkä ne on hukkunut sinne joulukoristeiden sekaan…

Emäntä: Jahas sängyn alla tuijottaa neljä silmää. Mitäs pahaa te nyt olette tehnyt?

Ariel: Eikö sulla olekaan hermot riekaleina?

Emäntä: Häh??

Ariel: No sinähän olet kuuluisa siitä, että hermot ei kestä ruuhkia sen enempää liikenteessä kuin kaupassakaan.

Emäntä: Mä kävin kylän parhaassa pikkukaupassa ja siellä oli vain kiirettömiä mukavia ihmisiä hymyssä suin.

Ariel: Eli täältä sängyn alta on ihan turvallista tulla pois?

Emäntä: *nauraa* Ihan varmasti on!

 

21. Joulukuuta

 Ariel: Apua! Pelastautukaa äkkiä suojaan!

Dobby: Tee tilaa sinne sängyn alle, imuri lähestyy.

Ariel: Onko sun pakko ängetä samaan piiloon? Etsi oma piilo.

Emäntä: Pois sieltä sängyn alta tai imuroin teidätkin!

Emäntä kiskoo molemmat pois sängyn alta.

Ariel: Apuaaaaa… Koirasuojelu… Eläinsuojelu… auttakaa! Isäntä pelasta meidät emäntä kiusaa!

Emäntä: Nyt hiljaa ja menkää siivoomaan lelunne tai imuroin nekin!

Ariel: Dobby häivytään, täällä ei ole edes leluilla tänään turvallista!

20. Joulukuuta

 Emäntä: Mitä ihmettä te teette?

Ariel: Autetaan laittamalla oljet valmiiksi lattialle.

Emäntä: Ei oo totta! Eihän ne oljet ole tarkoitettu lattialle… Voi voi voi!!!

Ariel: No mihin sitten? Eikös ennen laitettu jouluna olkia lattialle?

Emäntä: Mistä minä tiedän mihin niitä laitettiin, mutta nuo oljet tuossa oli tarkoitus laittaa mansikkamaalle. Mistäs mä nyt sinne revin olkia, kun te olette levittänyt ne pitkin huushollia?

Ariel: No tuota…

Emäntä: Meinaatko oikeasti, ettei mulla ole muuta tekemistä just ennen joulua kuin siivota teidän järjestämiä sotkuja?

Ariel: No tuota…

Emäntä: Etkö sä tosiaan osaa sanoa enää mitään muuta?

Ariel: Noh…

Emäntä: *Murisee*

Ariel: Kuulit sä Dobby? Kyllä tuon takia kannatti yhdestä olkipaalista ottaa nuhteet, että kuultiin kuinka emäntä alkaa pikkuhiljaa erehdyttävästi kuulostaa koiralta!

19. Joulukuuta

 Ariel: Voi mika ihana ilta! Aina tämmöiset viime hetken pikkujoulut voittaa emännän lauluharjoitukset.

Emäntä: Arvon koira lady täällä taas kehuu muita, vaikka omassakin äänessä olisi parantamisen varaa.

Ariel: Ei nyt taas palata siihen, etten sattunut syntymään Sibeliuksen sukuun.

Emäntä: No laitahan tästä herkkuja ääntä kohti välillä, ettei mahdu ulospäin niin äänekkäitä mielipiteitä.

Ariel: Miksei meillä ole useammin pikkujouluja?

Emäntä: Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa!

18. Joulukuuta

 Ariel: Voiskohan joulupukki tuoda mulle peltoorit? Mä en enää jaksa kuunnella loputonta joululaulujen renkutusta. Välillä kun Dobby auttaa emäntää stemmojen kanssa kuulostaa siltä, kuin joulupukki olisi lähdössä viimeiselle matkalleen.

Emäntä: Ollanpas sitä taas niin hyvällä tuulella, että riittää…

Ariel: *muminaa* Tulisipa takaisin vanha rauha ja hiljaisuus, joka oli ennen joulua. Radio ja emäntä renkuttaa samoja tonttu-ukkoja!

17. Joulukuuta

 Tänään on joululahjavalvojaiset. Hyvää sapuskaa tiedossa ja lahjat peittyy kääröihin…

Emäntä: Mitä sä Ariel siellä terassilla touhuat?

Ariel: Ei tässä mitään ihmeitä… Olin näkevinään oravan.

Emäntä: Missä? Ota kiinni se ja kuskaa vaikka naapuriin, ettei vaan ala tänne majoittuun!

Ariel: Ei mä näinkin väärin… Se taisi olla kuopuksen lapanen.

Emäntä: Tule nyt pois sieltä tonkimasta.

Ariel: Mmmmm…

Emäntä: Mitä sä sanoit?

Ariel: Mä huun ohta…

Emäntä: Mitä sä pelleilet? En saa mitään selvää sun puheesta…

Ariel: *hyräilee joululaulua*

Emäntä: *raapii päätään ja ihmettelee mitä on tekeillä…*

Ariel: Vielä pari käpyä tähän pussiin ja sitten emännän lahja on valmis! Tämä on takuulla tämän vuoden hitti lahja. =)

16. Joulukuuta

 Ariel: Nyt saadaan nauraa, kun Dobby jammailee Petteri Punakuonoa into piukeena makkarapalkalla.

Dobby: Et kuvaa siellä sitten salaa!

Ariel: En tietenkään, en tietenkään kuvaa! *hi hii*

Dobby: Emäntää! En tanssi yhtään ennen kuin Ariel häipyy kameroineen.

Emäntä: Kun vaan taas härnää sua.

Ariel: Joo just näin…

Dobby: Mä en emäntä halua nähdä näitä tanssivideoita missään TikTokissa!

Emäntä: Ariel, sä oot viikon vellikuurilla, jos postaat jotain videoita nettiin!

Ariel: Miksi sitten mun videot aina päätyy jonnekin? Kumpaa sä ajattelit kaura- vai mannavelliä?

Emäntä: Perunavelliä!

Ariel: Mitä se on?

Emäntä: Jos ei kamera mene kiinni niin sä näet ensi viikolla.

Ariel: Menee se kiinni ja vaikka roskiin asti, kunhan vaan saan mustin murkinaa eikä mitään vettä kukkalautaselta!

15. Joulukuuta

 Tänään on se kuuluisa päivä mistä moni on varmasti kuullut eli kuinka koirista tulee rukkaset. Näin se siis tapahtuu…

Ariel: Kaikki alkoi emännän loistavasta ajatuksesta, ettei meidän karvainen kauneutemme kelpaa jouluksi vaan meidät siis kynitään kaljuiksi. Kaikkialla on kuulemma koirankarvoja ja emäntä sanoo, että nyt siihen tulee loppu. Voi, voi, voi meitä ressukoita! Kohta on takapuoli ihan jäässä!

Dobby: Ei enempää! Et vie kaikkea musta tulee kohta kalju! Poliisi, palokunta, Kuopus, Isäntä… apua auttakaa!

Emäntä: Koitahan nyt rauhoittua ja lopeta tuo kiljuminen!

Dobby: Onko kukaan muka koskaan ennen nähnyt kessua, jolla on paljas takapuoli? Ei takuulla ole!

Emäntä: Sä ja sun paljas pylly. Pakko tämä nyt on siistiä, kun kohta on joulu ja te molemmat olette kuin metsäläiset.

Dobby: Mitä vikaa on metsäläisissä? Eikös ne ole sellaisia suloisia otuksia, joita näkee vain harvat ja valitut?

Emäntä: Juu on kai… Teistäkin tulee hyvin suloisia, kun on saatu nämä takkupallot harjattua pois täältä.

Dobby: Knääk, knääk… Älä nipistele mua!

Emäntä: Pitääkö mun köyttää sut kiinni tuolin jalkaan et saan tämä homman hoidettua? Etkö sä voisi mitenkään olla ihan hetkeä aloillasi?

Dobby: Kalju kessu… voi mua onnetonta! Miten mä tämän selitän kavereille ja joulupukille?

Ariel: Bua ha ha haa…

Emäntä: Älä sinä hirnu siinä sun vuoros koittaa kohta…

Ariel: Joo kaljuna maatalousnäyttelyyn… Täältä tulee äidin pikku porsaat, röh röh!

 

14. Joulukuuta

 Ariel: Tänään on pedikyyri päivä enkä mä pidä siitä yhtään. Ehkä emäntä ei löydä mua täältä sängyn alta…

Emäntä: Ariel nyt pois sieltä sängyn alta!

Ariel: En taida ehtiä.

Emäntä: Tule katsomaan mitä mulla on täällä… Nam nam!

Ariel: Älä yritä ei sulla siellä mitään ole! Sitä paitsi mä näin ne kynsisakset.

Emäntä: Saat ydinluun, sitten kun homma on hoidettu.

Ariel: Ei tule kauppoja! Se kutittaa ja mä tarviin mun kynsiä tuolla jäätiköllä.

Emäntä: Kyllä niistä riittää sulle vielä pitovoiteeksi… Ala tulla nyt!

Ariel: *Kikati Kikati* Älä Kutita mua! *hi hiii*

Emäntä: Eikö mikään mene sun kanssa niin kuin pitäisi?

Ariel: Luun syöminen menee.

13. Joulukuuta

 Ariel: Hyvää Lucian päivää! Tämä on taas näitä erikoisia ihmiskunnan kotkotuksia. Pulla olisi kelvannut, mutta sattuneesta syystä sitä ei ole eikä kuulemma tule. Pitää kuulemma katsoa peiliin niin pullattomuuden syy selviää.

Emäntä: Miten olisi parit pierupullat? =D

Ariel: Et kuule viitsisi enää jauhaa sitä!

Emäntä: Kerrankin osui pilkka omaan nilkkaan vai? =D =D

Ariel: Nilkoista en tiedä, mutta ahteri taitaa olla oikea osoite…

Emäntä: Bua ha haaaa! =D

Ariel: Naura sinä siinä vielä! Mä kostan sulle vielä tämän hirnumisen…

12. Joulukuuta

Emäntä: Mikä on ensimmäinen joulumuistonne?

Ariel: No mun on se, kun me silloin kauan sitten Chili-kummin kanssa käytiin kuusen alla tutkimusmatkalla ja Koda äiti antoi huutia meille molemmille.

Dobby: Niin mulla on vasta yksi joulu takana, mutta sitä kinkkua en unohda koskaan. Enkä sitä miten sain olla isännän kanssa aatto yönä kinkun valvojaisissa.

Emäntä: *nauraa* Eipä tullut yllätyksenä tämä.

Ariel ja Dobby: Entä sun oma joulumuisto?

Emäntä: Se oli varmaan se joulu, kun meillä kävi aattona kaksi joulupukkia perä jälkeen.

Ariel: Nyt kyllä valehtelet!

Emäntä: En valehtele. Toinen oli eksynyt joulupukin kiire apulainen, mutta tapaus ei unohdu koskaan. =D

11. Joulukuuta

 Emäntä: Ariel mistä joulukoristeesta pidät eniten?

Ariel: No graavikalasta tietysti!

Emäntä: Eihän se ole joulukoriste vaan jouluruoka.

Ariel: Koristaahan se joka jouluaatto joulupöytää, niin et eikös se silloin ole joulukoriste?

Emäntä: Ja Dobbyn lempikoriste on sitten tietysti joulukinkku?

Dobby: Sä oot yllättävän nokkela nainen ja tosi hyvä arvaamaan. Kinkku on mun lempi joulukoriste.

Emäntä: Emäntä mitäs nämä tontut tässä hyllyn reunalla sitten on?

Ariel: Emännän leluja, joihin ei saa muut koskea.

Emäntä: Sillä tavalla! Sulla on taas oikein hyvää huumoria tänään.

Ariel: Joo paitsi ketään muuta ei naurata kuin Dobbya. Se on hyvällä huumorilla syönyt tänään ainakin kolme tonttua.

Emäntä: Eiii!! Mihin mä teidän kanssanne vielä joudun?

10. Joulukuuta

 Ariel: Emäntä herää! Herää nyt äkkiä!

Emäntä: Anna mä nukun nyt edes tämän yhden ainoan kerran.

Ariel: Ei kun ylös mun on päästävä ulos ihan heti. YLÖÖÖS!

Emäntä: Kai sen on pakko…

Ariel: Mennään jo tai pääset siivoamaan.

Emäntä: Hopiti hop nyt siellä pusikossa mä haluan nukkumaan, koska huomenna on leivontapäivä enkä jaksa, jos en saa nukuttua.

(Pusikosta kuuluu piereskelyä ja mutinaa)

Ariel: Saattaa olla et siihen leivontapäivään tulee pienoinen muutos.

Emäntä: Mitä sä mutiset siellä? Ala tulla jo!

Aamulla tapahtunutta:

Emäntä: Mihin ihmeeseen mä nyt sen piparitaikinan laitoin? Onko joku nähnyt?

Ariel: *Piereskelee*

Emäntä: Mene muualle haisemaan siitä. Mä en löydä koko kulhoa.

Ariel: Katso tarkemmin vaan. *Röyh*

Emäntä: Tämä kulho on tyhjä! Sitäkö se viime öinen oli ja tämä haju. Ikkunat auki mä pyörryn kohta! Kuinka sä kehtaat?

Ariel: Ihan helposti. Ne tulee ulos lupaa kysymättä.

Emäntä: Ei naurata! Millä mä nyt ne piparit leivon?

Ariel: En tiedä, mutta enemmän kiinnostaa millä mä mun peräpään tukin?

Emäntä: Sitä olisi ehkä kannattanut miettiä hiukan aikaisemmin.

 

 

9. Joulukuuta

 Tänään on joka vuotinen jouluelokuva ilta. Mykkäkoulu on pikkuhiljaa hellittämässä, ellei onnistuta jälleen suututtamaan emäntää. Me kun ei olla koskaan selvitty leffa valinnasta ilman kahnausta.

Dobby: Mä haluan nähdä joulukoiran!

Ariel: No ei nyt ainakaan sitä. Onhan meitä tässä jo kaksi koiraa. Katsotaan Karvakuonojen jouluakkuna.

Emäntä: Nyt lopetatte sen kinaamisen, sillä teissä kahdessa karvakuonossa on ihan tarpeeksi tälle joululle. Me katsotaan tietysti Yksin kotona.

Dobby ja Ariel: EI TAAS!!

Emäntä: Sehän on jouluperinne, niin että katsokaa te mitä huvittaa, kun tv ei ole varattu.

Ariel: Miten mulla on sellainen tunne, että valinta ei ollut ihan yksimielinen?

Emäntä: Mun ääni vastaa kolmea koiran ääntä, niin että siihen teidän on nyt vaan tyytyminen.

Ariel: Niinpä tietysti… Täällä taas heikkoa luontokappaletta sorretaan!

Emäntä: Hiljaa nyt siinä, leffa alkaa!

8. Joulukuuta

Kukkaset nuo emännän kovin tarkoin varjelemat kaunottaret aiheuttivat tämän päivän fiaskon. Mä taas parhaani yritin, mutta ei kelvannut. Joo päivällä tein mitä käskettiin eli hoidin tätä minulle osoitettua leiviskää eli vahdin siis taloa. No oli se Dobbykin siinä mukana ja haukuttiin niin paljon kuin kerittiin… Aloitetaanpas alusta. Kuulin siis rapinaa keittiön ikkunan takaa ja kukas muu siellä olisi ollut kuin Oili-Orava. Siinä me räksytettiin ja voitteko uskoa mitä se ilkimys siinä ikkunan takana julkesi tehdä. Näyttää kieltä ja irvistelee, ihan totta! Huuteli vielä et ota kii, jos saat! Siinä vaiheessa totesin et se on saatava kiinni. Emäntä on sanonut et varkaat on saatava kiinni. Sehän varasti lintujen sapuskat! Siinä ne sitten sai emännän joulukukat kyytiä, kun ponkaisin kukkalaudalle. Ei laulanut kunniankukko yhtään, kun emäntä tuli kotiin ja näki sotkun. Siinä ei selittelyt auttanut, vaikka totisesti yritin ja viittomalla loput mitä ei puhua ehtinyt. Nyt ollaan sitten iloisesti mykkäkoulussa. Täytyy varmasti isäntää pyytää puolestani käymään kukkakaupassa. Tai ei sittenkään luulee vielä isännän rikkoneen jotain ja saadaan enkeli itkun säestämä joulu.

7. Joulukuuta

 Tänään oltiin emännän mukana terassin koristelu talkoissa. Se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti. Rauli Rusakko tuli pihalle etukäteen kirjoittamatta ja me ihan vähän vaan kokeiltiin kahteen tyttöön Dobbyn kanssa testata kuka meistä on nopein. Minähän se olin Raulin jälkeen nopein ja emäntä piti hyvin kolmatta sijaa. Dobby taas… Niin tästä se ei tykkää, mutta siellä se jäi tontin rajalle irrottamaan havuja hanuristaan, jotka onnistui sinne saamaan emännän havuköynnökseen varaamista havuista. Se ei takuulla pidä siitä, että sitä täällä paljastan, mutta en voinut vastustaa kiukausta. Takuulla kostaa tämän mulle, mutta otetaan se riski. Emäntää taitaa häviö kirvellä, sillä  tämän jälkeen meidät nakattiin sisälle        niska-pärsse otteella pitämään kuopukselle seuraa. Aika huumorintajutonta porukkaa, sillä kuopus otti hatkat meidän aloittaessa joululaulujen treenaamisen. Ei kuulemma ole sävelkorvani kunnossa, et parempi olisi kuulemma pitää kuono kiinni. En siis ole musikaalista sukua, eikä isäni ole kuulemma lasimeritarikaan. Mahdanko olla edes mistään kotoisin? 

6. Joulukuuta

 Ariel: Meille tulee tänään vieraita ja emäntä on ihan liekeissä sen takia. Joku Suomi se muistaakseni oli. Kaverin takia on kakkua ja pihvit tarjolla. Täyttää vissiin pyöreitä, kun tuollaiset herkut tarjotaan. Me saamme vaan maksalaatikkoa nakeilla synttäripäivänä.

Emäntä: Mitä sä täällä taas oikein selität? Eihän meille nyt ketään Suomea ole tulossa kylään! Ei hyvää päivää sun juttujasi. Pari kaveria poikkeaa korkeintaan kahville.

Ariel: Ai onko niillä synttärit?

Emäntä: Ei ole! Vaan nyt on itsenäisyyspäivä.

Ariel: No ei selvinnyt asia, vaan meni monimutkaisemmaksi. Kuka on itsenäinen? Mä en tajua?

Emäntä: Ratakiskosta se kai sulle pitäisi vääntää, mutta lienee viisainta et unohdat koko jutun ja toivotat vain hyvää itsenäisyyspäivää!

Ariel: Ai niille kahvivieraille?

Emäntä: No varmaan niillekin, mutta nyt lähinnä tämän blogin lukijoille.

Ariel: Tämä selvä. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

5. Joulukuuta

 Tämän päivän kysymys kuuluu mitä toivoisin, jos saisin puurosta mantelin?

Ariel: No lähdetäänkö siitä, että en saa puur....

Emäntä: Ei lähdetä! Tässä tarinassa sulla on kuppi puuroa pullollaan.

Ariel: Jahas, Jahas! Tälläinen mielikuvitus tarina tällä kertaa. Miten mä saan mun mahan murinan vaiennettua?

Emäntä: Täällä ei murise muu kuin sun mielikuvituksesi! Alahan vastata kysymykseeni.

Ariel: Ihan helppoa vastaus. Toivoisin tietysti uuden kupillisen puuroa! =D

Emäntä: Hieno homma sitten. Ehkä mä nakerran illan joulukalenteria katsoessani sitä ydinluuta, joka on pakastimessa.

Ariel: No huh huh! Sanovat että koira ja omistaja muistuttavat toisiaan, mutta voiko tilanne tosiaan mennä niin pahaksi et syövät koirien eväätkin?

4. Joulukuuta

 Joulu mietteitä…

Olisi aivan mahtavaa päästä joulua viettämään suurten kinosten keskelle postikorttimaisemiin joulupukin maahan. Pois täältä ruuhka Suomesta kauas kiireen ja hälinän keskeltä. Katsomaan revontulia ja tähtitaivasta ihanaan hiljaisuuteen. Keskelle ei mitään piilopirttiin pienoiseen, lämpimään tupaan takkatulen ääreen lämmittelemään, kun on vähän jahdannut poroja…

Emäntä: Ariel herää!

Ariel: En nyt ehdi olen porojahdissa!

Emäntä: Nyt ylös ei täällä ole muita kuin sun kirppusi!

Ariel: Sä oot ikävä ihminen!

Emäntä: No niin ne muutkin väittää, mutta nyt on aamulenkin aika.

Ariel: Olisit heti sanonut. Nyt ne kalsarit äkkiä jalkaan, äläkä sitten unohda frisbietä sisälle!

Emäntä: No sainhan mä sun karvaiset koivet ylös haaveilemasta. 😁

3. Joulukuuta

Joko sinä olet saanut kirjoittanut joulupukille? Me kirjoitettiin tänään emännän kanssa joulupukille ja iltalenkillä se käydään pudottamassa postilaatikkoon. Me on hartaasti mietitty koko päivä mitä toivotaan, koska emäntä sanoi pukin valitsevan monesta toiveesta parhaaksi katsomansa lahjan. Minä olen niin hartaasti toivonut omaa frisbietä. Frisbie joka olisi vain minun, eikä sellainen jolla leikitään emännän ehdoilla. Sen leikin ehdot on niin epäreilut ettei niillä kukaan suostu leikkimään. Emäntä heittää vaan frisbien pusikkoon ja arvatkaa kuka saa päkiät rakoilla sitä ravata hakemassa. Olen laittanut sen pari kertaa, itse hölkkäämään tuonne nokkospusikkoon, kun en mukamas nähnyt mihin lensi. 

Ariel: Mitä sä Dobby oot ajatellut pukilta toivoa lahjaksi?

Dobby: Kinkkua! 

Ariel: Oot sä ihan nuija? Sitähän saa jouluna muutenkin! 

Dobby: Höh… sä oot ikävä otus! No ehkä pari kenkää olisi kiva saada nakerrettavaksi. 

Ariel: Joo mä hoidan sulle sellaiset kunnon jalkahiki monot pakettiin… Torvi mikä torvi!

2. Joulukuuta

Päästiin lopulta emännän kanssa sopuun korotetuin ruoka-annoksin. Vääntö oli tiukkaakin tiukempi ja korotus jäi vain puolen desin lisäykseen. Melkoinen nihilist….

Emäntä: Ariel!!! Otetaanko mieluummin desilitra pois vai miten on?!

Ariel: Älä nyt pienistä sammakoista vedä herneitä venttiiliin.

Emäntä: Kurnuttaa vaan niin äänekkäästi nuo sun sammakkosi.

Ariel: Puhutaan nyt sitten vaikka tontuista.

Emäntä: Nyt on oikea suunta.

Ariel: Tontut nuo joulupukin pikku apulaiset, joita täälläkin on vilahtanut. Yhtä asiaa en kyllä tajua… Miksi meitä kutsutaan tontuiksi aina, jos teemme jotain mikä ei emäntää ilahduta?

Emäntä: Kröhöm…

Ariel: Juu juu kaikin puolin kelpo kavereita nuo punanutut, joilla on omia ovia laitettu sinne tänne tässäkin talossa. Eikä niillä ole mitään tuhmuuksia kerrottavana emännästä joulupukille ja pari lahjaa kelpaisi kilteille koirillekin….