Niin että tämäkö on reilua?

 Oletteko lukenut sen kirjan "eniten vituttaa kaikki"? Se on kuin suoraan mun elämästä. Eikös vaan ole hauskaa katsella kaltereiden läpi, kun emäntä puuhastelee pihalla. Jos joku mörrimöykky uhkaa häntä, en pääse täältä kaltereiden takaa edes hätiin! Ollaan kahteen tyttöön yritetty kaivella täältä ulos tunnelia, mutta sillä seurauksella et emäntä kaivaa ne umpeen. Tietysti kokeilen päästä täältä ulos seuraavaksi emäntää rasittavalla tavalla ja se on vinkuminen, piiperrys ja ujellus. Siitä ei emäntä pidä ollenkaan ja täytyy sanoa ettei se ole toimivaksi osoittautunut, koska sillä keinolla lentää yleensä sisälle piipertämään. Tänne vankilaan päädyttiin... no jaa... kai sen on kerrottava... Emäntä siis otti meidät pihahommiin mukaan, mutta hoksattiin aika nopeasti sen huomion olevan porkkanoissa ja ei kun äkkiä lipettiin. No eihän me pihasta poistuttu... siis ainakaan kovin montaa kertaa. Mitä nyt kymmenkunta kertaa kai, niin se emäntä ainakin väittää. Mitäpä siinä taas auttoi, kun ei kuunneltu selityksiä eikä liioin anteeksipyyntöjä. Yritettiin sitä Dobbyn kuuluisaa söpöilyä ja tanssiakin, mutta eihän se meidän jääräpäälle kelvannut. Vankilassa ollaan ja pysytään, sanoo emäntä. Eipä kai tässä voi kuin kärsiä sitten elinkautista... Kysyin häneltä et kuinkahan kauan on Suomessa koiran elinkautinen? Emännän vastaus oli, että kauan. Tähän on siis toistaiseksi tyytyminen. 

Teen mitä vaan saadakseni makkaraa!

Dobby havaitsi, että emännällä oli makkaraa ja mitäpä meidän ahmatti tekee. Alkaa mielistellä emäntää kaikin tavoin, joiden tietää emäntää pehmittävän. Nauraa ja tanssii vuorotellen, kunnes onnistuu saamaan emännältä makkarapalkan. Voi, voi sentään minä kun en vieläkään pysty samaan. Ei naurata ei sitten vähääkään, niin ainakin emäntä väittää. Kuulemma osaan vain irvistellä ja tanssini näyttää lähinnä päälle karkaukselta. Eilenkin illalla käpäläni hänen olkapäillään yritin nauraa ja vetää valssia, mutta tuli vesiperä. Tiukka alas käsky ja makkarat jäi saamatta. Ei kannata yrittää toiste, hän sanoi hyvin kiukkuisesti. Söpöilykään ei kuulemma ole katu-uskottavaa saksanpaimenkoiralta, joten en enää viitsi tuhlata aikaa siihen. Pitää kehitellä jotain uutta keinoa...

Ruoka-aikako?

 Oli kaunis ilta, kun pihaan porhalsi pakettiauto ja sieltä astui ulos postipoika iso paketti kainalossaan. Emäntä sitä meni vastaan ja poika antoi paketin emännälle kysyen, emännältä että jaksatko varmasti kantaa sen. Emäntä vakuutti jaksavansa, mutta eipä tainnut tajuta mitä tuli luvattua ennen kuin sai ison laatikon syliinsä. Polvet notkahti paketin painosta ja emäntä nakkasi paketin kiireesti terassille sylistään. Ei tainnut tajuta, että 30kg saattaa olla painava lasti kantaa... =D Hän joutui avaamaan laatikon ja kantamaan säkit sisälle yksitellen, sillä isäntä ei ollut pelastamassa "neitoa pulasta" tällä kertaa. 

Voi sitä ilon ja riemun määrää, kun herättiin Dobbyn kanssa tajuamaan mitä sieltä paketista paljastui. 30 kiloa nappulaa, voi pojat sentään! Ja mitä tekee emäntä, kantaa eväitä sisälle eikä tee elettäkään antaakseen maistiaisia matkalla. Kyllä minä yritin tehdä selväksi, että täällä ollaan! Ei ollut emäntä tietääkseenkään, että nälkä kuolema uhkaa. Yritin pyöriä säkkien ympärillä ja vähän maistellakin. Tuli huutia ja säkit lennähti jemmaan ruokatynnyriin. Täytyy keksiä jokin keino päästä käsiksi niihin. Pari kertaa olen onnistunut avaamaan portin ja pääsemään säkkiin käsiksi, joka oli jemmassa mukamas. Emäntä ihmetteli kuinka on mahdollista, että minulla on sellainen pallomaha ja vesi maistuu. Lopulta tajusi, että säkkiä koristi kaunis reikä pohjassa vaikka yritin syödä sieltä todella varovasti.