Oletteko lukenut sen kirjan "eniten vituttaa kaikki"? Se on kuin suoraan mun elämästä. Eikös vaan ole hauskaa katsella kaltereiden läpi, kun emäntä puuhastelee pihalla. Jos joku mörrimöykky uhkaa häntä, en pääse täältä kaltereiden takaa edes hätiin! Ollaan kahteen tyttöön yritetty kaivella täältä ulos tunnelia, mutta sillä seurauksella et emäntä kaivaa ne umpeen. Tietysti kokeilen päästä täältä ulos seuraavaksi emäntää rasittavalla tavalla ja se on vinkuminen, piiperrys ja ujellus. Siitä ei emäntä pidä ollenkaan ja täytyy sanoa ettei se ole toimivaksi osoittautunut, koska sillä keinolla lentää yleensä sisälle piipertämään. Tänne vankilaan päädyttiin... no jaa... kai sen on kerrottava... Emäntä siis otti meidät pihahommiin mukaan, mutta hoksattiin aika nopeasti sen huomion olevan porkkanoissa ja ei kun äkkiä lipettiin. No eihän me pihasta poistuttu... siis ainakaan kovin montaa kertaa. Mitä nyt kymmenkunta kertaa kai, niin se emäntä ainakin väittää. Mitäpä siinä taas auttoi, kun ei kuunneltu selityksiä eikä liioin anteeksipyyntöjä. Yritettiin sitä Dobbyn kuuluisaa söpöilyä ja tanssiakin, mutta eihän se meidän jääräpäälle kelvannut. Vankilassa ollaan ja pysytään, sanoo emäntä. Eipä kai tässä voi kuin kärsiä sitten elinkautista... Kysyin häneltä et kuinkahan kauan on Suomessa koiran elinkautinen? Emännän vastaus oli, että kauan. Tähän on siis toistaiseksi tyytyminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti