Matka kertomuksia 5. päivä

 Hellou! Sateista huomenta vaan teillekin sinne näyttöjen toiselle puolelle! Nyt on sitten kai minun vuoroni antaa kuulua itsestäni, kun Ariel on vähän "tööt" eilisestä sienestyksestä ja Dobby on hukannut ainaisen energisyytensä maaten kieli pitkällään pihalla suostumatta ottaa askeltakaan mihinkään. Olen siis Morokei ja joutunut tähän meluisaan joukkoon muutettuani Hattarapään luokse vuosi sitten edellisen omistajan pitovaikeuksien takia. Tänne reissuun taas tulin... no jaa.. minulta ei kyllä siihen mielipidettä kyselty. Pakattiin vaan laukkuun ja kannettiin autoon, sitten se olikin menoa. Silmät vaan pyöri päässä, kun Pirpana lasketti vitostiellä mutkat suoriksi. Sensuroidaan pahimmat kohdat eivät kuulemma ole sopivaa Arielin emännän luettaviksi. Mutta kiirettä kyllä piti, olisi voinut kuvitella, että on tuli ahterissa. Nyt olen täällä ollut sitten jonkinlaisena mökkivahtina, koska metsään en suostunut lähtemään. Minä en pidä sienistä, enkä liioin marjoistakaan.                                                                      Tänään tuli sitten lomaan hiukan muutoksia ja matka lyheni vuorokaudella. Sateet tuli taas eikä ketään huvita mennä metsään rämpimään sateessa. Sadetta oli luvattu loppuviikoksi, joten marjasäät ei suosi ja yhdellä perheenjäsenellä, kun on tulehtunut haava oli lähtöpäivän siirto jopa olosuhteiden pakottamaa. Siinä alkoi sitten illalla pakkaaminen ja siivoaminen. Aamulla erittäin varhain on kuulemma lähtö kotikulmille. Se on sitten loman loppu tällä erää. Terveisiä vaan hurjilta hurtiltakin, jotka ovat nyt vähän väsyjä. Mukavaa syksyä kaikille!

Matka kertomuksia 4. päivä

 Loma jatkuu kauniissa säässä, sillä aurinko nousi puiden takaa ja varmisti meille kauniin sään päästä metsään juoksentelemaan. Niin tai nyt on vaihtuneet ihanat vapaat juoksut emännän vahtikoirana olemiseksi. Ostaisi navigaattorin ja tekonenän, että saisin oman vapauteni takaisin ja voisin painella mieleni mukaan sinne tänne, mutta se ei kuulemma käy. Pulinat pois ja töihin sanoi hän, kun yritin marista aiheesta. Pitää kuulemma jotain tehdä minunkin leipäni eteen ja jää kuulemma viikottainen ydinluu saamatta, jos vielä uskallan kitistä aiheesta hänelle. Joten kyllähän se luu on aina luu, eikä viitsisi kynsiäkään syödä, vaikka kovasti ovat taas päässeet kasvamaan pituutta...                                                      Aamu ulkoilua tehdessä jossain lähistöllä haukkui koira ja emäntä epäili sen olevan karhujahtilaisten koira, jolla on ajo päällä niin että meidän ulkoilu loppui hetkeksi siihen. Myöhemmin saatiin kuulla, että karhu oli todella kaadettu jossain lähistöllä. Tytöt yritti pyytää sitä näytille, mutta saivat nähdä vain valokuvan ja hyvä niin, ei ehkä olisi haluttu tehdä tuttavuutta edes kuolleen karhun kanssa.                     

Lähdimme lopulta metsään etsimään sopivia marja ja sienimaastoja. Töihin mars kuului ääni kuin milläkin Marsalkalla. Eihän siinä auttanut kuin pistää kirsu maahan ja alkaa leikkiä sienietsivää. Löysin niitä jokusen ja sitten otin hatkat. Lähdin etsimään Dixiä ja Dobbya, mutta Marsalkan ääni tavoitti minut jo ennen kuin ennätin sadan metrin päähän. Eipä auttanut kuin jättää leikki sikseen ja palata töihin se oli varmin tapa päästä nopeasti leikkimään. Loppui ne lopulta emännältäkin patterin ja vihdoin pääsin lepuuttamaan kipeitä koipiani. Yritin emännälle metsässä jo kertoa, että olen aivan loppu, ihan finaalissa, totaalisen tööt, mutta ei hiipinyt viesti vintille asti. Etsi, kuului käsky heti, kun yritti vähäkään luistella hommista. Siellä oli upea rutakko, mutta ei sinne ei ollut asiaa mennä lähellekään. Ei uimista tälle reissulla, sanoi emäntä. Pari kertaan pääsin jo melkein rantaan, mutta kiinni jäin. Ja karjuminen oli kuin suoraan kasarmilta. Kyselin Kirpulta (perheen kuopus) lainaan korvatulppia, mutta nauroi ja sanoi tarvitsevansa ne itse. Emäntä kun kuorsaa niin, ettei voi nukkua ilman niitä. 

Illalla olin kipeä ja mehut aivan finaalissa, voi pojat sentään! Olin katkera Dobbylle, joka sai mennä Kirpun ja Hattarapään kanssa miten lystäsi sillä aikaa, kun minä olin töissä. Kuvitelkaa lomalla töissä! Se onnistuu vain tässä perheessä, että lomakaan ei ole loma ilman töitä. Taisi tulla aikoinaan valittua väärä perhe... Pienen lohdun toi se, että Dixi joutui myös töihin ilmaisia ei ole lounaat siskonkaan pöydässä. 😆

Matka kertomuksia 3. päivä

 Aamu valkeni sateisena eikä se ollut kiva juttu ollenkaan. Emännän naama oli mutterilla, kun ei viitsinyt lähteä marjaan ja sieneen sateessa. Emäntä valitti myös siitä, ettei netti toimi tuolla ollenkaan. Oltiin siis todella kaukana korvessa. Itseäni lähinnä huvitti, kun perheen nuori väki käveli kännyköineen tien varteen hyttysten syötäväksi vain saadakseen netin toimimaan ja voidakseen soitella ystävilleen. Emäntää asia ei haitannut kuin silloin jos tarvitsi etsiä sadetutkan tai retkikarttojen kaltaista tietoa netin avulla.                                                                                                                                 Tämä päivä oli sitten muonavarastojen täydentämiseen sopiva päivä, joten suuntasimme kaupoille. Mikä ei ole näin koiran näkökannalta yhtään kivaa. Se tarkoitti taas köröttelyä auton takaosastolla Dobbyn pierun hajuja nuuskien. Mitä lie sekin taas käynyt salaa maistelemassa... Voisi kokeilla välillä niitä ihme pillereitä, joita laktoosi-intolerantikot käyttää! Sadetutka onneksi lupasi illaksi parempaa säätä ja pääsy metsään illalla oli sentään taattu. Ei auttanut kuin koettaa jaksaa vielä istua nököttää autossa.

Lopulta koitti se hetki, kun pääsimme metsään sieneen. Emäntä laittoi tietysti minut töihin. Tätä me harjoiteltiin emännän kanssa ennen reissuun lähtöä kotona ja siellä etsin emännälle kanttarelleja. Tai näyttelin etsiväni, kun ei kerran kunnolla harjoiteltu niin ei sitten kunnolla varmaan tarvitse etsiä, vai mitä? Nyt vuorossa oli rouskut, joita emännän mukaan oli aika vähäisesti tai sitten valitsi väärät paikat sienestykselle. Jouduin myös toimittamaan navigaattorin virkaa ja opastamaan emännän takaisin autolle pusikosta. Emäntä pyöri nenä maassa sieniä etsien ja oli välillä aivan pihalla, että mistä suunnasta autoa kannattaisi alkaa etsiä. Tämä oli aika lyhyt retki, kun pääsimme niin myöhään metsään sateen takia. Piti lähteä sieniä keittelemään mökille, mutta huomenna jatketaan. 

Matka kertomuksia 2. päivä

 Pitkän ja erikoisen köröttelyn jälkeen pääsimme lopulta perille. Tosin köröttelyksi ei uskalla kyllä matkaa sanoa, sillä Pirpana (perheen esikoinen) painoi menemään kuin pieni vihainen eläin ja sai pitää häkin kaltereista välillä tosissaan kiinni. Siitä ei kyllä kannata emännälle mainita tulee taas melkoinen papatus tytölle. Vaikka pakko sanoa, ettei ole omena kauas puusta pudonnut ihan on äitinsä tytär. Emäntä kanttaa välillä vielä pahemmin ja mutkissa pitää purra kalteria, että pysyy kyydissä.                     Perillekin lopulta päästiin ja jalat oli muhennoksena ja virtaa oli kuin Duracell-patterissa pitkän matkan jäljiltä, vaikka Pirpana ja Hattarapää (perheen toinen tytär) meitä käytteli tauoilla vähän jaloittelemassa. Tuolla koirahäkissä vaan ei ole yhtään ylimääräistä tanssitilaa ja ulista ei kannata, sillä pakun takatilassa kaikuu oma ääni ainakin seuraavat 10km sen jälkeen. Parasta on vaan istua suu supussa ja jutella kuiskaten kavereille.                                                                                                                          Olimme jo matkalla keksineet Dobbyn kanssa kelpo kostotoimet emännälle ja niitä heti aloimme toteuttamaan. Vuorotellen vartioimme emäntää Dobby jopa yritti kiivetä emännän syliin istumaan, ettei vaan emäntä katoa näköpiiristä. Sisälle yritimme päästä keinolla millä hyvänsä ja minä pääsin kuin pääsinkin muurista läpi, mutta matkan teko päättyi eteiseen. Sisällä oli kissa ja ei kiitos sitä en halua tavata, sillä olen kuullut kamalia kertomuksia, kuinka ne kynsii silmät päästä ja repii kappaleiksi. En ole vielä valmis opastettavaksi vaan katselen mieluusti omilla silmilläni ja yhtenä kappaleena. Kissa on Hattarapään Maine Coon nimeltään Morokei, joka otettiin matkaan mukaan. Mökki kun oli niin iso, että sinne aina yksi kissa hukkuu kuulemma joukon jatkona. Niin että eläintarhan kanssa sitä sitten reissu alkoi kolme koiraa ja kissa retkeilemässä keskellä ei mitään. 

19. Joulukuuta

 Ariel: Voi mika ihana ilta! Aina tämmöiset viime hetken pikkujoulut voittaa emännän lauluharjoitukset.

Emäntä: Arvon koira lady täällä taas kehuu muita, vaikka omassakin äänessä olisi parantamisen varaa.

Ariel: Ei nyt taas palata siihen, etten sattunut syntymään Sibeliuksen sukuun.

Emäntä: No laitahan tästä herkkuja ääntä kohti välillä, ettei mahdu ulospäin niin äänekkäitä mielipiteitä.

Ariel: Miksei meillä ole useammin pikkujouluja?

Emäntä: Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa!

Syyslomailua

 Hello taas vaan kaikki ja oikein hyvää syksyistä iltaa. Tuli vihdoin taas se hetki, kun päästiin mökkeilemään eikä sitä ole odotettukaan kuin vuoden päivät. Kesällä oli tarkoitus, mutta perhe sai koronan juuri parahiksi, kun kesäloma alkoi. Mökkeilyt vaihtui makaamiseen sohvan vieressä ja yrityksillä lohduttaa tuskasta itkevää emäntää. Onneksi siitä selvittiin elossa ja nyt sitten tuli palkinto mökki muodossa. Emäntä ja isäntä sai kuin saikin ihan uudesta paikasta taas mökin vuokrattua pariksi päiväksi. Sijainti jäi kovasti epäselväksi, koska meidän tapa matkustaa on lievästi sanoen ikävää. Ensin meidät tungetaan auton takakonttiin pieniin metallisiin koppeihin, tiedättehän nuo kamalat liukaspohjaiset häkit, joissa saa tuntea jokaisessa mutkassa olevansa elossa. Sitä heittelehtii puolelta toiselle kirsu lytyssä, vaikka kuinka yrittää kynsillä saada otetta niin ei onnistu. Varsin epämieluisaa on silloin, kun meidän perheen "Minna Kuoppala" on ratissa, koska silloin mennään eikä meinata. Usein Dobbyn kanssa laskemme hiljaista rukousta, että isäntä ajaa ja emäntä keskittyy vaan räpläämään kännykkää. Onneksi isäntä on meidän kanssa samaa mieltä ja pysyykin usein itse ratin takana. 

Tänä vuonna päästiin taas jonkun pienen lammen rantaan mökille, mutta siellä oli uiminen ankarasti kielletty. Voitte arvata etten todellakaan pidä kiinni sellaisista kielloista, vaan heti emännän silmien katsellessa kännykän ruutua tai puolukkamättäitä loikkasin lampeen. Emäntä kiljui ja yökkäili sillä haju oli hänen nenäänsä sopimatonta. Ei pitänyt siitä, että muta valui tassuista ja lemusi kuten hän karjui siinä rannalla. Uhkasi raahata minut kotona samaan vauvan ammeeseen missä kylvetti Dobbya minun naureskellessa vieressä. Tiesin ammeen olevan ainakin 2,5 tunnin ajomatkan päässä, joten ei tehonnut. Painoin häntä suorana takaisin lampeen, kunnes emännällä meni sitten kuppi nurin ja nakkasi minut arestiin autoon. Siihen loppui sitten uimamaisterin ura mutakylpyjen kera. Voisin melkein vannoa mutakylpyjen tehneen hyvää kuontalolleni, sillä aivan varmasti on turkki kiiltävämpi sen käsittelyn jäljiltä. 

Metsäretkellä tapahtunutta

Emäntä ehdotti kuopukselle marjaan lähtöä ja painelikin jo itse samalla puskat ryskyen marjaan. Joitakin aikoja myöhemmin hän oli saanut marjansa poimittua ja tuli kyselemään missä tyttö on. No kukaan ei ollut nähnyt häntä hetkeen ja alkoi sitten soittelu rumba ja herääminen siihen ettei tyttöä löydy mistään eikä vastaa huuteluihin. Hetken aikaa emäntä säntäili sinne tänne tietämättä soittaako poliisi vai palokunta hätiin. Emäntä lopulta rauhoittui ja päätteli, että on vaan tyttö marjaämpäreineen mennyt hiukan liian kauaksi ja päätti pistää minut töihin. Emäntä kuitenkin hiukan hermoili, että miten pärjään kun ei ehtinyt edes valjaita ja jälkiliinaa hakea vaan suoraan töihin. No käskysana oli vähäisistä harjoituksista huolimatta sen verran tuttu, että löin samantien nenän maahan ja sitten mentiin. Siinä sai emäntä laittaa höpinää töppösiin, että pysyi perässäni. Emäntä luuli minun välillä jo hukanneen jäljen, mutta kuopus oli kai marjoja poimiessaan kierrellyt mättäitä ja emäntä ei heti hädissään tajunnut mitä pyöriskelen ennen kuin taas painelin häntä suorana eteenpäin. Löytyihän se kuopus ja nopeammin kuin emäntä olisi ihan heti arvannut. Emäntää vaan piti aina välillä odottaa, kun ei se raukka päässyt saappaillaan hölkkäämään perässäsi niin nopeasti kuin painelin menemään. Emäntä oli niin iloinen ja onnellinen, että lupasi mulle kaikki saamansa hauet (niitä sitten odotellessa). =D

Syksyinen tervehdys

 Jospa sitä sitten minäkin välillä nappaisin näppiksen ja tulisin näpyttelemään muutaman rivin syksyn kuuluisia. Kesä oli aivan liian kuuma minun makuuni, joten tämä viileä syksy on ihanaa aikaa. Tässä taannoin olimme pienen pienellä syyslomalla vähän mökkeilemässä ja marjassa eikä sovi unohtaa kalastusta. Saatiin siitä mekin osamme, sillä emäntä nappasi nappasi virvelillä hauen ja uskokaa tai älkää saimme nuotiolla paistettua haukea! Voi sitä ilon ja riemun määrää, sillä kukapa nyt haluaisi mieluummin napostella kuivia nappuloita napaansa jos on tarjolla nuotiokalaa, kysyn vaan? Tosin hauki oli kovasti pieni siihen nähden että se piti jakaa kahden ahneen saksanpaimenkoira sisaruksen kanssa. Siinä saa pitää vauhtia jos meinaa saada edes yhden evän napattua on ne niin nopeita ahmatteja...

Lomailua päivä 5

Tänään olikin sitten metsäretki päivä emännän ja isännän kanssa. Sain luonnollisesti kunnian olla emännän navigaattori ja turvanainen. Hän kun pelkää hirvikärpästen lisäksi kaikkea mahdollista, kuten mörköjä ja kummituksia. Siltä se ainakin näyttää täältä koiran näkökulmasta katsottuna. Ei ole lupa poistua paria metriä pidemmälle ettei ala mielikuvitus laukata emännän päässä. Edeltäjästäni olen kuullut paljon tarinoita. Olivat kuulemma usein emännän kanssa vääntämässä metsässä, että mihin päin kuuluu mennä ja ihan joka ikinen kerta emäntä jäi toiseksi. Emännän kirsu on kai hiukan epäkuntoinen, koska alvariinsa pyrkii väärään suuntaan. Meille kinaa tuli vain vedestä, sillä päätin ilahduttaa emäntää uudella Eau de suohajulla kävin vähän kastautumassa ja lemu oli sen mukainen. Se hyvä puoli siinä oli, että emäntä ilmoitti heittävänsä minut omakätisesti järveen jos en löydä sinne itse lemuineni. Ei tarvinnut heittää, sillä hauskempaa käskyä ei olisi voinut antaa. Ja tämä ei takuulla jäänyt viimeiseksi kerraksi kalastaa itselleen lupa mennä uimaan sen verran toimiva se oli. 

Tänään ei myöskään tullut kalaa vaan sain tyytyä nakkilounaaseen. Ei, en valita hyviähän ne nakit oli vaan peijakkaan pieni annos. Emäntä väittää, että näytä jouluporsaalta ja on pienentänyt ruoka-annostani. Päätin vähän kostaa sille tästä kauniista liikanimestä ja olin erehtyvinäni nakeista yrittäen haukata emännän sormia jatkoksi. Ei, en kehota kokeilemaan tuota kotona huuto oli niin kova, että kuului takuulla järven toisella puolella oleville mökeille asti. Odotinkin sieltä soutavan hetken kuluttua jonkin sortin adoniksen apuun. Emäntä joutui nyt tyytymään pelastajikseen kummisedän ja isännän. Ei niistäkään paljon apua ollut. Kummisetä vanhuuttaan menettänyt kuulonsa tai oikeastaan tekeytyy kuuroksi välttyäkseen tekemästä mitään mitä ei halua tehdä. Sanan ruoka kuulee nimittäin kolmen suljetun oven läpi mainiosti. Isäntä taas takuulla nauroi, kun emännän silmä vältti. 

Nyt on pakko myöntää, että olen todella väsynyt ja huomenna kuulemma otetaan varaslähtö kotiin. Emäntä on kolme yötä valvonut sisälle pyrkivän hiiren takia ja nyt sain käskyn ryhtyä kissaksi. Ensi yönä joudun vahtimaan ettei hiiri kiipeä sänkyyn. Kyllä me lopulta päästiin sopimukseen. Sopivan kokoisella hauella tämä tyttö vahtii vaikka norsua. Jostain syystä haukea ei illalla näkynyt, joten emäntä sai valvoa hiirensä kanssa ihan itse ja päätettiin vielä kummisedän kanssa varmistaa, että varmasti valvoo. Laitettiin vähän ranttaliksi ja vedettiin mökissä rallia. Emännällä oli kuulkaa komeat silmäpussit ja oli vähällä ettei kotimatkalla ruokatauolla isäntä joutunut tuomaan sille autoon lounasta. 

Pettymys oli suuri, kun loma loppui, mutta kummisetä niin huonokuuloinen, kun mukamas onkin sanoi että otamme reissun joskus uusiksi. Sitä me nyt odotamme innolla. =) 

Iloisiin kuulemisiin Ariel ja Chili 

P.S. Dixiltä terkkuja

Lomailua päivä 4

 Taas päivä alkoi aamutoimien jälkeen kauppareissulla, kun eväät käy vähiin. Siwa ei valitettavasti ole kulman takana niin kuin kotona, joten joutuu istumaan häkissä kirsu lytyssä ja lonkat puutuneena. Onneksi oli kuitenkin systeri mukana pitämässä seuraa. Kertoili kerrostalo elämästä ja täytyy sanoa ettei käy kateeksi. Heidän talossa kummittelee. Käytävältä kuuluu kolinaa ja laahaavia ääniä outoihin aikoihin, eikä niitä ole lupa komentaa poistumaan. Nämä ovat ilmeisesti niitä aaveita, jotka vain koirat näkevät. Minä taas kerroin, että meillä on myös oma kotikummitus ja se on emäntä. Silloin tällöin öisin jutustelee jonkun kanssa ja potkii peittonsa minun niskaan. Ei kyllä ole vielä tarvinnut puuttua peliin, sillä emäntä on saanut itse mörkönsä selätettyä. 

Tänään systeri lähti pois ja joudun loppuloman tyytymään kummisedän seuraan. Ei kai siinä muuten olisi mitään vikaa, mutta kummisetä on vähän unista sorttia. Aamupäivän torkuilta menee päivänokosille ja päivänokosilta yöunille niin, että sillä kaverilla on melkoisen lyhyt päivä. Sen ajan jonka viettää hereillä on sitten melkoisen kärttyinen ja puree nenästä jos menee liian lähelle. 

Emäntä ja isäntä lähti kalaan ja odotin päkiät ristissä saalista. Turhaan, emäntä palasi kalareissulta alahuuli tötteröllä hauki kainalossaan. Hän on pöljyyksissään ostamaan tavallista huonommat kalavälineet. Ei ole saanut niillä mitään muuta kalaa kuin haukia. Hän on seonnut laskuissa jo ajat sitten kuinka monta on niitä jo saanut. Se oli siis taas nappulapäivä....

Lomailua päivä 3

 Päivät kuluu lomalla liian nopeasti... Tänään vetäisin pienet aamu-uinnit emännän suureksi riemuksi. yritin lepyttää häntä kantamalla hänelle lumpeenlehtiä, kun tuntuu niin pitävän niistä. Koko ajan kamera räpsyy, kun kuvailee niitä. Nyt voi ottaa oikein lähikuvia. Eipä kelvannut kukat ei. Istui laiturilla mököttämässä, kun ei saanut minua pois vedestä. On se kummallista ettei saa pitää yhtään hauskaa... Aina ollaan naama näkkärillä teki niin tai näin! Minä tyttö se en paljon mökötyksestä jaksanut välittää vaan pulikoin, pulikoin ja pulikoin. 

Emäntä päätti lopulta, että nyt on uimiset uitu ja lähdetään vähän patikoimaan. Sitä vastaan meillä ei tietysti ollut mitään pikemminkin päinvastoin. Niinpä sitten lähdimme lampsimaan parin kilometrin päässä olevalle nuotiopaikalle. Tuuli oli niin kova, että makkarat jäi grillaamatta. Uskokaa tai älkää, niin se grillipaikka oli rannalla ja systeri meinasi jäädä sinne pulikoimaan. Oltiin jo todella kaukana, kun hän tajusi meidän kadonneen ja pinkoi peräämme minkä karvaisista jaloistaan irti sai. 

Paluu matkalla emäntä löysi suppilovahveroita ja kanttarellejä. Emännän huuto kun hän karjui komppanjaa pysähtymään. Voi jee, korvissa viheltää vieläkin... Emäntä on varmasti ollut edellisessä elämässä leijona tai ainakin vääpeli. Ylöjärvellä ei takuulla seuraavina kuukausina tavata mitään talitinttiä suurempaa oli se niin mallikas SEIIIS huuto. Arvatkaa kuka sitä uskaltautui uhmaamaan? No systeri tietysti. Sillä oli naamallaan se ilme nän, nän, nän, nän, nää, nää.... ja vielä malliksi pari tramboliini loikkaa, että nämäkö piti talloa? Olin jo valmistautunut väistämään sillä emäntä näytti siltä, että syrra määrää suunnan ja emäntä vauhdin. Systeri saatiin kuitenkin ruotuun ja Ylöjärven pikajuoksu jäi meiltä näkemättä. 

Lomailua päivä 2

 Toinen lomapäivä

Tämä on taas se päivä mistä pitäisi muutama tunti poistaa eli kauppapäivä, joka on näin koiran näkökannalta erittäin tylsää autossa istumista. Toisaalta onhan siinä se hyvä puoli, että saadaan murua rinnan alle eikä tarvitse ohi ongittuihin kaloihin tyytyä. Onneksi täällä kauppareissut on naisväellekin nopeita, sillä ei ollut kuin ruokakauppa ei yhtään shoppailuun houkuttelevaa putiikkia. YES! Oli sitten vuosisadan nopein kauppareissu tykättiin isännän kanssa kyllä! =) 

Kauppareissulta paluun jälkeen oli luvassa jotain mukavaakin sillä päästiin emännän kanssa sieneen. Tosin se sieniretki meinasi päättyä nopeammin kuin alkoi sillä kummisetä pakkasi itsensä mukaan. Siellä se mättään takana vinkui, kun ei pienillä kintuillaan pysynyt mukana. Vanha setä kun on ja kovasti lyhyt jalkainen näihin maastoihin joutui emäntä kantamaan toisessa kainalossa koiraa ja toisessa sienikoria. Saattaa arvata, että kummisedän paluu mökille kävi yllättävän nopeasti. 

Lomailua päivä 1

Heissan kaikki!

Tässä näpyttelen pienen postauksen lomareissulta, kun sain emännältä varastettua läppärin. Se olisi ensimmäinen virallinen lomapäivä alkanut. Saatiin kummisedän kanssa systeri mukaan lomalle pitämään meille seuraa.  Ollaankin systerin kanssa piinattu muuta porukkaa uiskentelemalla järvessä lähes taukoomatta. Emännälle yritin lepytykseksi märästä turkista käydä keräämässä lumpeenlehtiä, mutta ei auttanut. Hän on leppymätön tässä asiassa ja sisälle pääsy on meiltä estetty, kunnes pysytään poissa järvestä, sanoo hän. Parempi se meille on sisälle emme näet juurikaan halua ja tämä on se loistavin tapa pysyä ulkona. 

Kalastamaan emme päässeet, vaikka systeri huusi korkeeta C:tä vieressä niin, että olisin purrut sitä nenään jos olisin ylettynyt. Valitettavasti tämän päivän kalansaaliista emme päässeet nauttimaan, vaan emännän saama hauki päätyi parempiin suihin.