Aamu valkeni sateisena eikä se ollut kiva juttu ollenkaan. Emännän naama oli mutterilla, kun ei viitsinyt lähteä marjaan ja sieneen sateessa. Emäntä valitti myös siitä, ettei netti toimi tuolla ollenkaan. Oltiin siis todella kaukana korvessa. Itseäni lähinnä huvitti, kun perheen nuori väki käveli kännyköineen tien varteen hyttysten syötäväksi vain saadakseen netin toimimaan ja voidakseen soitella ystävilleen. Emäntää asia ei haitannut kuin silloin jos tarvitsi etsiä sadetutkan tai retkikarttojen kaltaista tietoa netin avulla. Tämä päivä oli sitten muonavarastojen täydentämiseen sopiva päivä, joten suuntasimme kaupoille. Mikä ei ole näin koiran näkökannalta yhtään kivaa. Se tarkoitti taas köröttelyä auton takaosastolla Dobbyn pierun hajuja nuuskien. Mitä lie sekin taas käynyt salaa maistelemassa... Voisi kokeilla välillä niitä ihme pillereitä, joita laktoosi-intolerantikot käyttää! Sadetutka onneksi lupasi illaksi parempaa säätä ja pääsy metsään illalla oli sentään taattu. Ei auttanut kuin koettaa jaksaa vielä istua nököttää autossa.
Lopulta koitti se hetki, kun pääsimme metsään sieneen. Emäntä laittoi tietysti minut töihin. Tätä me harjoiteltiin emännän kanssa ennen reissuun lähtöä kotona ja siellä etsin emännälle kanttarelleja. Tai näyttelin etsiväni, kun ei kerran kunnolla harjoiteltu niin ei sitten kunnolla varmaan tarvitse etsiä, vai mitä? Nyt vuorossa oli rouskut, joita emännän mukaan oli aika vähäisesti tai sitten valitsi väärät paikat sienestykselle. Jouduin myös toimittamaan navigaattorin virkaa ja opastamaan emännän takaisin autolle pusikosta. Emäntä pyöri nenä maassa sieniä etsien ja oli välillä aivan pihalla, että mistä suunnasta autoa kannattaisi alkaa etsiä. Tämä oli aika lyhyt retki, kun pääsimme niin myöhään metsään sateen takia. Piti lähteä sieniä keittelemään mökille, mutta huomenna jatketaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti