Loma jatkuu kauniissa säässä, sillä aurinko nousi puiden takaa ja varmisti meille kauniin sään päästä metsään juoksentelemaan. Niin tai nyt on vaihtuneet ihanat vapaat juoksut emännän vahtikoirana olemiseksi. Ostaisi navigaattorin ja tekonenän, että saisin oman vapauteni takaisin ja voisin painella mieleni mukaan sinne tänne, mutta se ei kuulemma käy. Pulinat pois ja töihin sanoi hän, kun yritin marista aiheesta. Pitää kuulemma jotain tehdä minunkin leipäni eteen ja jää kuulemma viikottainen ydinluu saamatta, jos vielä uskallan kitistä aiheesta hänelle. Joten kyllähän se luu on aina luu, eikä viitsisi kynsiäkään syödä, vaikka kovasti ovat taas päässeet kasvamaan pituutta... Aamu ulkoilua tehdessä jossain lähistöllä haukkui koira ja emäntä epäili sen olevan karhujahtilaisten koira, jolla on ajo päällä niin että meidän ulkoilu loppui hetkeksi siihen. Myöhemmin saatiin kuulla, että karhu oli todella kaadettu jossain lähistöllä. Tytöt yritti pyytää sitä näytille, mutta saivat nähdä vain valokuvan ja hyvä niin, ei ehkä olisi haluttu tehdä tuttavuutta edes kuolleen karhun kanssa.
Lähdimme lopulta metsään etsimään sopivia marja ja sienimaastoja. Töihin mars kuului ääni kuin milläkin Marsalkalla. Eihän siinä auttanut kuin pistää kirsu maahan ja alkaa leikkiä sienietsivää. Löysin niitä jokusen ja sitten otin hatkat. Lähdin etsimään Dixiä ja Dobbya, mutta Marsalkan ääni tavoitti minut jo ennen kuin ennätin sadan metrin päähän. Eipä auttanut kuin jättää leikki sikseen ja palata töihin se oli varmin tapa päästä nopeasti leikkimään. Loppui ne lopulta emännältäkin patterin ja vihdoin pääsin lepuuttamaan kipeitä koipiani. Yritin emännälle metsässä jo kertoa, että olen aivan loppu, ihan finaalissa, totaalisen tööt, mutta ei hiipinyt viesti vintille asti. Etsi, kuului käsky heti, kun yritti vähäkään luistella hommista. Siellä oli upea rutakko, mutta ei sinne ei ollut asiaa mennä lähellekään. Ei uimista tälle reissulla, sanoi emäntä. Pari kertaan pääsin jo melkein rantaan, mutta kiinni jäin. Ja karjuminen oli kuin suoraan kasarmilta. Kyselin Kirpulta (perheen kuopus) lainaan korvatulppia, mutta nauroi ja sanoi tarvitsevansa ne itse. Emäntä kun kuorsaa niin, ettei voi nukkua ilman niitä.
Illalla olin kipeä ja mehut aivan finaalissa, voi pojat sentään! Olin katkera Dobbylle, joka sai mennä Kirpun ja Hattarapään kanssa miten lystäsi sillä aikaa, kun minä olin töissä. Kuvitelkaa lomalla töissä! Se onnistuu vain tässä perheessä, että lomakaan ei ole loma ilman töitä. Taisi tulla aikoinaan valittua väärä perhe... Pienen lohdun toi se, että Dixi joutui myös töihin ilmaisia ei ole lounaat siskonkaan pöydässä. 😆
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti