torstai 29. syyskuuta 2022

Syyslomailua

 Hello taas vaan kaikki ja oikein hyvää syksyistä iltaa. Tuli vihdoin taas se hetki, kun päästiin mökkeilemään eikä sitä ole odotettukaan kuin vuoden päivät. Kesällä oli tarkoitus, mutta perhe sai koronan juuri parahiksi, kun kesäloma alkoi. Mökkeilyt vaihtui makaamiseen sohvan vieressä ja yrityksillä lohduttaa tuskasta itkevää emäntää. Onneksi siitä selvittiin elossa ja nyt sitten tuli palkinto mökki muodossa. Emäntä ja isäntä sai kuin saikin ihan uudesta paikasta taas mökin vuokrattua pariksi päiväksi. Sijainti jäi kovasti epäselväksi, koska meidän tapa matkustaa on lievästi sanoen ikävää. Ensin meidät tungetaan auton takakonttiin pieniin metallisiin koppeihin, tiedättehän nuo kamalat liukaspohjaiset häkit, joissa saa tuntea jokaisessa mutkassa olevansa elossa. Sitä heittelehtii puolelta toiselle kirsu lytyssä, vaikka kuinka yrittää kynsillä saada otetta niin ei onnistu. Varsin epämieluisaa on silloin, kun meidän perheen "Minna Kuoppala" on ratissa, koska silloin mennään eikä meinata. Usein Dobbyn kanssa laskemme hiljaista rukousta, että isäntä ajaa ja emäntä keskittyy vaan räpläämään kännykkää. Onneksi isäntä on meidän kanssa samaa mieltä ja pysyykin usein itse ratin takana. 

Tänä vuonna päästiin taas jonkun pienen lammen rantaan mökille, mutta siellä oli uiminen ankarasti kielletty. Voitte arvata etten todellakaan pidä kiinni sellaisista kielloista, vaan heti emännän silmien katsellessa kännykän ruutua tai puolukkamättäitä loikkasin lampeen. Emäntä kiljui ja yökkäili sillä haju oli hänen nenäänsä sopimatonta. Ei pitänyt siitä, että muta valui tassuista ja lemusi kuten hän karjui siinä rannalla. Uhkasi raahata minut kotona samaan vauvan ammeeseen missä kylvetti Dobbya minun naureskellessa vieressä. Tiesin ammeen olevan ainakin 2,5 tunnin ajomatkan päässä, joten ei tehonnut. Painoin häntä suorana takaisin lampeen, kunnes emännällä meni sitten kuppi nurin ja nakkasi minut arestiin autoon. Siihen loppui sitten uimamaisterin ura mutakylpyjen kera. Voisin melkein vannoa mutakylpyjen tehneen hyvää kuontalolleni, sillä aivan varmasti on turkki kiiltävämpi sen käsittelyn jäljiltä. 








perjantai 23. syyskuuta 2022

Kaikkeen sitä joutuukin

 Viime keväänä emäntä sai päähänsä, että mut pitää raahata koirien kauneuskilpailuihin. Tästä käytiin kiivaita keskusteluja puolin ja toisin, mutta niin siinä sitten kävi, että näyttelyyn jouduin. Yritin kyllä kaikkea mahdollista keksiä välttääkseni koko operaation, mutta laihoin tuloksin. Pikkuiset painit Arielin kanssa, jotta saisin turkkini kuolaiseksi ja ihanan likaiseksi, vaan eipä tehonnut. Päädyttiin vielä kaikeksi kauhukseni kylpyyn, sellaiseen vauvan ammeeseen. Voi miten mua nolotti! Sitten siinä piti vielä alkaa poseeraamaan kameralle, ei hyvää päivää! Kostoksi yritin kuivausvaiheessa haukata emännältä pari sormea, mutta hän oli vähän turhan nopea sorminen enkä ehtinyt kuin näyttää, että on ne hampaat mullakin. Tämän keinon opin koirapuistossa parilta dopermannilta, jotka neuvoi käyttämään sitä aina tiukan paikan tullen. Sen jälkeen en   sitä keinoa ole kyllä tarvinnut. Eipä siinä kuitenkaan kiukuttelut auttanut sillä niin vaan näyttelyyn päädyttiin. Emännän vanhin tytär sai lähteä handleriksi. Koska mä olin tästä asiasta ottanut emännän kanssa jo aikaisemmin yhteen ja jääräpäänä päätin vähän näpäyttää emäntää. Laitoin siellä näyttelyssä vähän tanssahdellen ja siitä ei emäntä pitänyt yhtään. Palkinnoille ei siis ollut menoa siinä vaiheessa. Mitäs ei kuuntele mun omia toiveitani! Mua kiinnostaisi agility paljon enemmän kuin joku näyttelyissä ravaaminen. Olen ruinannut päästä agility treeniin ja esittänyt loistavia synnynnäisiä lahjojani, mutta ei niin ei. Sana ”ei” on ehdottamasti emännän lempisana sitä se viljelee niin kuin luulisi sen itävän. Täytynee joskus laittaa niistä omista agility treeneistä postauksia, mutta ei nyt sillä emäntä vahtii selkäni takana eikä hänelle voi kaikkea kertoa. Milläs minä sitten tarhasta karkaan?




sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Metsäretkellä tapahtunutta

Emäntä ehdotti kuopukselle marjaan lähtöä ja painelikin jo itse samalla puskat ryskyen marjaan. Joitakin aikoja myöhemmin hän oli saanut marjansa poimittua ja tuli kyselemään missä tyttö on. No kukaan ei ollut nähnyt häntä hetkeen ja alkoi sitten soittelu rumba ja herääminen siihen ettei tyttöä löydy mistään eikä vastaa huuteluihin. Hetken aikaa emäntä säntäili sinne tänne tietämättä soittaako poliisi vai palokunta hätiin. Emäntä lopulta rauhoittui ja päätteli, että on vaan tyttö marjaämpäreineen mennyt hiukan liian kauaksi ja päätti pistää minut töihin. Emäntä kuitenkin hiukan hermoili, että miten pärjään kun ei ehtinyt edes valjaita ja jälkiliinaa hakea vaan suoraan töihin. No käskysana oli vähäisistä harjoituksista huolimatta sen verran tuttu, että löin samantien nenän maahan ja sitten mentiin. Siinä sai emäntä laittaa höpinää töppösiin, että pysyi perässäni. Emäntä luuli minun välillä jo hukanneen jäljen, mutta kuopus oli kai marjoja poimiessaan kierrellyt mättäitä ja emäntä ei heti hädissään tajunnut mitä pyöriskelen ennen kuin taas painelin häntä suorana eteenpäin. Löytyihän se kuopus ja nopeammin kuin emäntä olisi ihan heti arvannut. Emäntää vaan piti aina välillä odottaa, kun ei se raukka päässyt saappaillaan hölkkäämään perässäsi niin nopeasti kuin painelin menemään. Emäntä oli niin iloinen ja onnellinen, että lupasi mulle kaikki saamansa hauet (niitä sitten odotellessa). =D








torstai 15. syyskuuta 2022

Syksyinen tervehdys

 Jospa sitä sitten minäkin välillä nappaisin näppiksen ja tulisin näpyttelemään muutaman rivin syksyn kuuluisia. Kesä oli aivan liian kuuma minun makuuni, joten tämä viileä syksy on ihanaa aikaa. Tässä taannoin olimme pienen pienellä syyslomalla vähän mökkeilemässä ja marjassa eikä sovi unohtaa kalastusta. Saatiin siitä mekin osamme, sillä emäntä nappasi nappasi virvelillä hauen ja uskokaa tai älkää saimme nuotiolla paistettua haukea! Voi sitä ilon ja riemun määrää, sillä kukapa nyt haluaisi mieluummin napostella kuivia nappuloita napaansa jos on tarjolla nuotiokalaa, kysyn vaan? Tosin hauki oli kovasti pieni siihen nähden että se piti jakaa kahden ahneen saksanpaimenkoira sisaruksen kanssa. Siinä saa pitää vauhtia jos meinaa saada edes yhden evän napattua on ne niin nopeita ahmatteja...









torstai 31. maaliskuuta 2022

Kevättä ilmassa

 Tänään oli niin kaunis keväinen ilma ulkona. Emännän kotiuduttua töistä pääsin pihalle paistattelemaan päivää ja härnäämään emäntää. Meillä on emännän kanssa pieni välien selvittely meneillään tällä hetkellä. Aina niin herttaiset pitkäkorvat on tunkeutuneet pihapiiriin ja niiden jahtaaminen on tietysti ja totta kai kiellettyä. No mitäpä minä siitä välittäisin, että emäntä hyppii tasajalkaa aina minun pinkaistessa niiden perään. Tosin tässä ollaan nyt häviöllä 0-1 emäntä päätti, että irti ei saa olla enään iltaisin. Kaikella on hintansa sanoo hän... Melko kallista se on pakko myöntää! 

Tänään kuitenkin pääsin irroittelemaan ja rääkkäämään emäntää. Emäntä ja sen surullisen kuuluisat kamerat... Yhden hajotti, toinen ei kelvannut ja kolmas on nyt testauksessa arvata saattaa kenen kustannuksella. Yritin kaikin keinoin juosta sinne tänne katsoen kuinka monta osunutta otosta ehti räpsiä ja täytyy sanoa, että kovasti on kameran laatu muuttunut sitten edellisen kameran. Vaikka kuinka päästelin menemään karkuun on kuvissa tunnistettavissa kaunis karvainen kuononi. 

Iloista kevättä toivottelee Ariel






lauantai 21. elokuuta 2021

Poseerausta kameralle

 Voiko siis typerämpää touhua olla kuin joutua poseeraamaan emännälle? Ei auttanut edes se, että hän onnistui hajottamaan kameransa, vaan kaivoi jonkun Aatamin aikaisen pokkarikameran ja ei kun  kuvaushommiin. Piti istua ja maata, näyttää söpöltä ja suloiselta olla paikoillaan eikä saanut hengittääkään, kai... tai siltä se ainakin kuulosti käskyn jaossa?! Emäntä sai kuvansa ja siinä silmän räpäyksessä otin hatkat. Olin näkevinäni, että isännän menevän makkarapaketti kainalossaan kohti takapihaa ja ei kun perään. Voi surkeus, se osoittautui vain toiveajatteluksi näin kyllä isännän, mutta en jälkeäkään makkarasta. Ainoa hyvä puoli tässä oli ettei Dobby välttynyt kuvaus sessiolta, vaan emäntä käskytti kuopuksen ja pennun mukaan kuvauksiin. Tasapuolisuus ennen kaikkea, eikös vaan! =)

Kesäterkuin Ariel







sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

Heikun keikun

 Heissan!

Onnistuu se minultakin tälläinen näppäimistön paukuttelu. Päätin tulla itse tänne ja esittäytyä, olen siis Keeshond nimeltäni Eerondal Up The Best tuttavallisemmin Dobby. Muutin tähän uuteen kotiin kesäkuussa ja alussa oli melkoinen koti-ikävä, mutta siitä on selvitty. Jatkossa en ehkä tule tänne kovin usein tarinoimaan jätän sen Ariel-tädin harrastukseksi. Minä olen enemmän kiinnostunut Tokosta kuin tietokoneilusta, mutta suosikkilajinsa saa jokainen pitää omanaan. Nyt tulin vain tarkistamaan ettei ole mitään isompia pullisteluja kustannuksellani tehnyt ja hyvältähän tuo kannaltani näytti. Emännän osalle ei voi sanoan samaa, mutta en puutu Arielin ja emäntänsä väleihin... Minä piinaan jatkossa tuota perheen kuopusta ja vähän ehkä muutakin perhettä jyrsimällä kaikkea kiellettyä. Ei viitsi paljastaa koko totuutta jätetään jotain salaisuuksia leijumaan ilmaa. 


Kesä terveisin Dobby 




torstai 15. heinäkuuta 2021

Kutsumattomia vieraita

 Hei taas!

Heti kun silmäsi käännät ja raahaat luusi sisälle niin jo vain sitten ollaan siellä paistattelemassa päivää ilman lupaa. Emäntä yritti ikkunasta esitellä mikä siellä pihalla nukkuu, mutta taitanee olla aika vajaa päinen, kun kuvittelee mun kiipeävän siitä pienestä kolosta ulos jahtamaan tällä helteellä jotain kaniineita. Ja sitten kun niitä jahtaan on huuto sen mukainen... Päättäisi nyt saako niitä jahdata vai ei!? Pupeltakoot minun puolestani naamaan kaikki mitä löytää en aio alkaa hikoilemaan mokoman olion takia. Emäntä voi itse laittaa höpinää töppösiin ja pinkoa crocsit sutien sen perässä tuonne pusikkoon punkkien syötiksi. Mä sanoudun tällä kertaa irti tästä sopimuksesta. 



maanantai 12. heinäkuuta 2021

Miksi aina minä?!

Hei vaan kaikki!

Kesäinen tervehdys täältä paahtavasta helteestä keskeltä pentulandiaa. Emäntä joutui pentu vahdiksi, kun kuopus lähti kaverille ja arvatkaa vaan kenen niskaan tämä homma delegoitiin? Just näin, laiskimus madosemus kaatoi koko hela hoidon mun niskaan... Täällä sitä sitten ollaan neulatyynynä ja otetaan piikkien iskuja vastaan. Korvaan saisi laitettua kohta läjäpäin killuttimia on ne niin hyvin porattu täyteen reikiä. Ja mitä tekee emäntä istuu sohvalla näpyttelee tietokonetta ja nauraa. Voitte uskoa, että tämän kärsimys teatterin hän vielä maksaa. Opetan ensin pennulle pari uutta tempp..... auuuuts! Joo antaa sittenkin olla opetukset ettei kaadu pilkka omaan nilkkaan! 





sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Suomen suurin vesikuppi

 Hei taas!

Helle ei ota helpottaakseen ja sitä helpottamaan emäntä ja isäntä osti mulle Suomen suurimman vesikupin tai niin mä ainakin luulin... Ha, haa, sehän olikin uima-allas ja ihan ikioma! Ei tarvitse enään istua autossa ja odotella siellä, koska löytyy sopiva lätäkkö missä pulahtaa vaan voin hilpaista takapihalle omaan altaaseen. Emäntä kyllä katui jo ostostaan, koska hiekkaa on kuulemma tullut jo nuppikuormallinen... mitä sekin sitten tarkoittaa, kun muutaman hassun rikkakihvelillisen on kantanut ulos. Iloa siitä on kyllä ollut ja paljon, kun elohopea kipusi parhaimmillaan 33 asteeseen. Alkaa olla tukalat oltavat turkin alla sen vaan sanon. Emäntä on kiukkuinen helteestä ja pentu vielä enemmän sillä kun tuota karvaa on enemmän kuin mulla. Syksyä nyt vaan odotellessa! 






lauantai 10. heinäkuuta 2021

Elämä jatkuu kaikesta huolimatta

 Chilin poismeno jätti suuren aukon sydämiimme vaikka herra itse olikin kovin pieni. Elämän on kuitenkin jatkuttava niin vaikeaa, kun se välillä surun keskellä onkin. Emäntä oli luvannut kuopukselle oman koiran, kun Chilistä aika jättää. Chili oli viimeisen vuoden ajan sen verran huono kuuloinen ja näkökään ei ollut ennallaan, että kaikenlaisen treenaamisen joutui jättämään. Emäntä kyllä harkitsi välillä vakavasti ostavansa hänelle uudet kuulottimet ja vievänsä hänet kakkula ostoksille, mutta jätti sentään toteuttamatta uhkauksensa. Keväällä alkoi sitten uuden pennun etsintä ja rotua emäntä mietti pitkään. Ensimmäiseksi pennuksi 13-vuotiaalle hän joutui tarkkaan harkitsemaan mikä olisi sopiva rotu. Lopulta pitkien harkintojen jälkeen emäntä päätyi Keeshondiin. Hänellä oli samanlainen itsellä nuorena, joten rotu oli ennestään tuttu, vaikka nykyisin rodulla tavataan perinnöllisiä tauteja, joista silloin kukaan ei vielä puhunut mitään. Seuraavana alkoi sitten kasvattajan etsintä. Emäntä oli yhteydessä rotuyhdistykseen saaden sieltä ohjeita ja soitteli eri kasvattajille ja lopulta päätyi varmasti parhaaseen mahdolliseen siitä ei ole epäilystäkään. =) Niinpä sitten eräänä viikonloppuna he pakkasivat itsensä autoon ja suunnistivat katsomaan pentua. Kuten arvata saattaa, niin yksi Ariel ei mahtunut mukaan vaan hänet jätettiin julmasti kotiin mököttämään hoitajan kanssa. Kuvia ja tarinoita sain kuulla tästä reissusta. Kuulemma oli kiva leikkikaveri tulossa... no päätelkää kuvista itse. 



Surun kevät oli meillä

                         Kummisetä rakas poistui keskuudestamme 10.4.2021. Ikävä on suuri! 😭 

                                                       Chili 21.10.2006-10.4.2021




lauantai 13. maaliskuuta 2021

Zzzzzzzzz...

 Mun uusi unimaski ei haittaa vaikka vähän aurinko paistaisikin. Hyvin maittoi uni näin kaikenlaisia ihania unia jauhelihasta ja makkarakaupasta. Uni katkesi kun kummisetä tuli ja vei oman unilelunsa pois. Hän on kovasti pihi leluistaan ja pienoinen mökkinsä on usein niin täynnä kaikkia pehmoleluja etten tajua miten mahtuu itse sinne sekaan. Hauskinta on seurata, kun hän alkaa petaamaan sitä sekametelisoppaa. Mökki menee välillä kyljeltä toiselle niin kova myllerrys siellä käy. Emäntä tuskaili, kun oli jälleen yksi tyyny mennyt atomeiksi ja täytteet oli pitkin olohuonetta. Lienee sitten mukavaa tuo emännän rooli.