Tänään on se kuuluisa päivä mistä moni on varmasti kuullut
eli kuinka koirista tulee rukkaset. Näin se siis tapahtuu…
Ariel: Kaikki alkoi emännän loistavasta ajatuksesta, ettei
meidän karvainen kauneutemme kelpaa jouluksi vaan meidät siis kynitään
kaljuiksi. Kaikkialla on kuulemma koirankarvoja ja emäntä sanoo, että nyt
siihen tulee loppu. Voi, voi, voi meitä ressukoita! Kohta on takapuoli ihan
jäässä!
Dobby: Ei enempää! Et vie kaikkea musta tulee kohta kalju!
Poliisi, palokunta, Kuopus, Isäntä… apua auttakaa!
Emäntä: Koitahan nyt rauhoittua ja lopeta tuo kiljuminen!
Dobby: Onko kukaan muka koskaan ennen nähnyt kessua, jolla
on paljas takapuoli? Ei takuulla ole!
Emäntä: Sä ja sun paljas pylly. Pakko tämä nyt on siistiä,
kun kohta on joulu ja te molemmat olette kuin metsäläiset.
Dobby: Mitä vikaa on metsäläisissä? Eikös ne ole sellaisia
suloisia otuksia, joita näkee vain harvat ja valitut?
Emäntä: Juu on kai… Teistäkin tulee hyvin suloisia, kun on
saatu nämä takkupallot harjattua pois täältä.
Dobby: Knääk, knääk… Älä nipistele mua!
Emäntä: Pitääkö mun köyttää sut kiinni tuolin jalkaan et
saan tämä homman hoidettua? Etkö sä voisi mitenkään olla ihan hetkeä aloillasi?
Dobby: Kalju kessu… voi mua onnetonta! Miten mä tämän
selitän kavereille ja joulupukille?
Ariel: Bua ha ha haa…
Emäntä: Älä sinä hirnu siinä sun vuoros koittaa kohta…
Ariel: Joo kaljuna maatalousnäyttelyyn… Täältä tulee äidin
pikku porsaat, röh röh!
