keskiviikko 7. joulukuuta 2022

8. Joulukuuta

Kukkaset nuo emännän kovin tarkoin varjelemat kaunottaret aiheuttivat tämän päivän fiaskon. Mä taas parhaani yritin, mutta ei kelvannut. Joo päivällä tein mitä käskettiin eli hoidin tätä minulle osoitettua leiviskää eli vahdin siis taloa. No oli se Dobbykin siinä mukana ja haukuttiin niin paljon kuin kerittiin… Aloitetaanpas alusta. Kuulin siis rapinaa keittiön ikkunan takaa ja kukas muu siellä olisi ollut kuin Oili-Orava. Siinä me räksytettiin ja voitteko uskoa mitä se ilkimys siinä ikkunan takana julkesi tehdä. Näyttää kieltä ja irvistelee, ihan totta! Huuteli vielä et ota kii, jos saat! Siinä vaiheessa totesin et se on saatava kiinni. Emäntä on sanonut et varkaat on saatava kiinni. Sehän varasti lintujen sapuskat! Siinä ne sitten sai emännän joulukukat kyytiä, kun ponkaisin kukkalaudalle. Ei laulanut kunniankukko yhtään, kun emäntä tuli kotiin ja näki sotkun. Siinä ei selittelyt auttanut, vaikka totisesti yritin ja viittomalla loput mitä ei puhua ehtinyt. Nyt ollaan sitten iloisesti mykkäkoulussa. Täytyy varmasti isäntää pyytää puolestani käymään kukkakaupassa. Tai ei sittenkään luulee vielä isännän rikkoneen jotain ja saadaan enkeli itkun säestämä joulu.



tiistai 6. joulukuuta 2022

7. Joulukuuta

 Tänään oltiin emännän mukana terassin koristelu talkoissa. Se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti. Rauli Rusakko tuli pihalle etukäteen kirjoittamatta ja me ihan vähän vaan kokeiltiin kahteen tyttöön Dobbyn kanssa testata kuka meistä on nopein. Minähän se olin Raulin jälkeen nopein ja emäntä piti hyvin kolmatta sijaa. Dobby taas… Niin tästä se ei tykkää, mutta siellä se jäi tontin rajalle irrottamaan havuja hanuristaan, jotka onnistui sinne saamaan emännän havuköynnökseen varaamista havuista. Se ei takuulla pidä siitä, että sitä täällä paljastan, mutta en voinut vastustaa kiukausta. Takuulla kostaa tämän mulle, mutta otetaan se riski. Emäntää taitaa häviö kirvellä, sillä  tämän jälkeen meidät nakattiin sisälle        niska-pärsse otteella pitämään kuopukselle seuraa. Aika huumorintajutonta porukkaa, sillä kuopus otti hatkat meidän aloittaessa joululaulujen treenaamisen. Ei kuulemma ole sävelkorvani kunnossa, et parempi olisi kuulemma pitää kuono kiinni. En siis ole musikaalista sukua, eikä isäni ole kuulemma lasimeritarikaan. Mahdanko olla edes mistään kotoisin? 



maanantai 5. joulukuuta 2022

6. Joulukuuta

 Ariel: Meille tulee tänään vieraita ja emäntä on ihan liekeissä sen takia. Joku Suomi se muistaakseni oli. Kaverin takia on kakkua ja pihvit tarjolla. Täyttää vissiin pyöreitä, kun tuollaiset herkut tarjotaan. Me saamme vaan maksalaatikkoa nakeilla synttäripäivänä.

Emäntä: Mitä sä täällä taas oikein selität? Eihän meille nyt ketään Suomea ole tulossa kylään! Ei hyvää päivää sun juttujasi. Pari kaveria poikkeaa korkeintaan kahville.

Ariel: Ai onko niillä synttärit?

Emäntä: Ei ole! Vaan nyt on itsenäisyyspäivä.

Ariel: No ei selvinnyt asia, vaan meni monimutkaisemmaksi. Kuka on itsenäinen? Mä en tajua?

Emäntä: Ratakiskosta se kai sulle pitäisi vääntää, mutta lienee viisainta et unohdat koko jutun ja toivotat vain hyvää itsenäisyyspäivää!

Ariel: Ai niille kahvivieraille?

Emäntä: No varmaan niillekin, mutta nyt lähinnä tämän blogin lukijoille.

Ariel: Tämä selvä. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!




5. Joulukuuta

 Tämän päivän kysymys kuuluu mitä toivoisin, jos saisin puurosta mantelin?

Ariel: No lähdetäänkö siitä, että en saa puur....

Emäntä: Ei lähdetä! Tässä tarinassa sulla on kuppi puuroa pullollaan.

Ariel: Jahas, Jahas! Tälläinen mielikuvitus tarina tällä kertaa. Miten mä saan mun mahan murinan vaiennettua?

Emäntä: Täällä ei murise muu kuin sun mielikuvituksesi! Alahan vastata kysymykseeni.

Ariel: Ihan helppoa vastaus. Toivoisin tietysti uuden kupillisen puuroa! =D

Emäntä: Hieno homma sitten. Ehkä mä nakerran illan joulukalenteria katsoessani sitä ydinluuta, joka on pakastimessa.

Ariel: No huh huh! Sanovat että koira ja omistaja muistuttavat toisiaan, mutta voiko tilanne tosiaan mennä niin pahaksi et syövät koirien eväätkin?




lauantai 3. joulukuuta 2022

4. Joulukuuta

 Joulu mietteitä…

Olisi aivan mahtavaa päästä joulua viettämään suurten kinosten keskelle postikorttimaisemiin joulupukin maahan. Pois täältä ruuhka Suomesta kauas kiireen ja hälinän keskeltä. Katsomaan revontulia ja tähtitaivasta ihanaan hiljaisuuteen. Keskelle ei mitään piilopirttiin pienoiseen, lämpimään tupaan takkatulen ääreen lämmittelemään, kun on vähän jahdannut poroja…

Emäntä: Ariel herää!

Ariel: En nyt ehdi olen porojahdissa!

Emäntä: Nyt ylös ei täällä ole muita kuin sun kirppusi!

Ariel: Sä oot ikävä ihminen!

Emäntä: No niin ne muutkin väittää, mutta nyt on aamulenkin aika.

Ariel: Olisit heti sanonut. Nyt ne kalsarit äkkiä jalkaan, äläkä sitten unohda frisbietä sisälle!

Emäntä: No sainhan mä sun karvaiset koivet ylös haaveilemasta. 😁





perjantai 2. joulukuuta 2022

3. Joulukuuta

Joko sinä olet saanut kirjoittanut joulupukille? Me kirjoitettiin tänään emännän kanssa joulupukille ja iltalenkillä se käydään pudottamassa postilaatikkoon. Me on hartaasti mietitty koko päivä mitä toivotaan, koska emäntä sanoi pukin valitsevan monesta toiveesta parhaaksi katsomansa lahjan. Minä olen niin hartaasti toivonut omaa frisbietä. Frisbie joka olisi vain minun, eikä sellainen jolla leikitään emännän ehdoilla. Sen leikin ehdot on niin epäreilut ettei niillä kukaan suostu leikkimään. Emäntä heittää vaan frisbien pusikkoon ja arvatkaa kuka saa päkiät rakoilla sitä ravata hakemassa. Olen laittanut sen pari kertaa, itse hölkkäämään tuonne nokkospusikkoon, kun en mukamas nähnyt mihin lensi. 

Ariel: Mitä sä Dobby oot ajatellut pukilta toivoa lahjaksi?

Dobby: Kinkkua! 

Ariel: Oot sä ihan nuija? Sitähän saa jouluna muutenkin! 

Dobby: Höh… sä oot ikävä otus! No ehkä pari kenkää olisi kiva saada nakerrettavaksi. 

Ariel: Joo mä hoidan sulle sellaiset kunnon jalkahiki monot pakettiin… Torvi mikä torvi!



torstai 1. joulukuuta 2022

2. Joulukuuta

Päästiin lopulta emännän kanssa sopuun korotetuin ruoka-annoksin. Vääntö oli tiukkaakin tiukempi ja korotus jäi vain puolen desin lisäykseen. Melkoinen nihilist….

Emäntä: Ariel!!! Otetaanko mieluummin desilitra pois vai miten on?!

Ariel: Älä nyt pienistä sammakoista vedä herneitä venttiiliin.

Emäntä: Kurnuttaa vaan niin äänekkäästi nuo sun sammakkosi.

Ariel: Puhutaan nyt sitten vaikka tontuista.

Emäntä: Nyt on oikea suunta.

Ariel: Tontut nuo joulupukin pikku apulaiset, joita täälläkin on vilahtanut. Yhtä asiaa en kyllä tajua… Miksi meitä kutsutaan tontuiksi aina, jos teemme jotain mikä ei emäntää ilahduta?

Emäntä: Kröhöm…

Ariel: Juu juu kaikin puolin kelpo kavereita nuo punanutut, joilla on omia ovia laitettu sinne tänne tässäkin talossa. Eikä niillä ole mitään tuhmuuksia kerrottavana emännästä joulupukille ja pari lahjaa kelpaisi kilteille koirillekin….



keskiviikko 30. marraskuuta 2022

1. Joulukuuta

 Se olisi sitten taas joulukuun ensimmäinen päivä ja ensimmäinen kalenterin luukku avattu. Niin tänä vuonna saimme Dobbyn kanssa tyytyä vain kuvakalentereihin. Meille on kuulemma varattu paikka maatalous näyttelyn possu osastolle. Se johtuu kyllä takuulla Dobbyn porsasmaisesta röhkimisestä enemmän kuin paksusta ulkomuodostani, sillä olenhan minä keskimittainen ja sopusuhtainen. Siitä voi kiittää emännän diet…..

Ariel: Et vie sitä läppäriä!!

Emäntä: Pysyhän Ariel asiassa! Me sovittiin, et tarina on jouluinen.

Ariel: Jahas… Jahas. Miten olisi sitten tarina emännästä jammailemassa kulkusten tahdissa?!

Emäntä: *Huokaus* Sä olet toivoton tapaus!

Ariel: Jos ruokakuppini saa vähän enemmän täytettä saattaa tarinat saada toisenlaisen suunnan.

Emäntä: Onko tämä nyt uhkailua vai kiristystä?!

Ariel: Saat ihan itse päättää! 😝

Emäntä: Ehkäpä Dobby hoitaa nämä postaukset.

Ariel: Ei siltäkään ilmaisia tarinoita heru.

Emäntä: Miksi mä en ylläty?! Onhan teidän onnettomien lempijoululaulukin Sika….

 


torstai 29. syyskuuta 2022

Syyslomailua

 Hello taas vaan kaikki ja oikein hyvää syksyistä iltaa. Tuli vihdoin taas se hetki, kun päästiin mökkeilemään eikä sitä ole odotettukaan kuin vuoden päivät. Kesällä oli tarkoitus, mutta perhe sai koronan juuri parahiksi, kun kesäloma alkoi. Mökkeilyt vaihtui makaamiseen sohvan vieressä ja yrityksillä lohduttaa tuskasta itkevää emäntää. Onneksi siitä selvittiin elossa ja nyt sitten tuli palkinto mökki muodossa. Emäntä ja isäntä sai kuin saikin ihan uudesta paikasta taas mökin vuokrattua pariksi päiväksi. Sijainti jäi kovasti epäselväksi, koska meidän tapa matkustaa on lievästi sanoen ikävää. Ensin meidät tungetaan auton takakonttiin pieniin metallisiin koppeihin, tiedättehän nuo kamalat liukaspohjaiset häkit, joissa saa tuntea jokaisessa mutkassa olevansa elossa. Sitä heittelehtii puolelta toiselle kirsu lytyssä, vaikka kuinka yrittää kynsillä saada otetta niin ei onnistu. Varsin epämieluisaa on silloin, kun meidän perheen "Minna Kuoppala" on ratissa, koska silloin mennään eikä meinata. Usein Dobbyn kanssa laskemme hiljaista rukousta, että isäntä ajaa ja emäntä keskittyy vaan räpläämään kännykkää. Onneksi isäntä on meidän kanssa samaa mieltä ja pysyykin usein itse ratin takana. 

Tänä vuonna päästiin taas jonkun pienen lammen rantaan mökille, mutta siellä oli uiminen ankarasti kielletty. Voitte arvata etten todellakaan pidä kiinni sellaisista kielloista, vaan heti emännän silmien katsellessa kännykän ruutua tai puolukkamättäitä loikkasin lampeen. Emäntä kiljui ja yökkäili sillä haju oli hänen nenäänsä sopimatonta. Ei pitänyt siitä, että muta valui tassuista ja lemusi kuten hän karjui siinä rannalla. Uhkasi raahata minut kotona samaan vauvan ammeeseen missä kylvetti Dobbya minun naureskellessa vieressä. Tiesin ammeen olevan ainakin 2,5 tunnin ajomatkan päässä, joten ei tehonnut. Painoin häntä suorana takaisin lampeen, kunnes emännällä meni sitten kuppi nurin ja nakkasi minut arestiin autoon. Siihen loppui sitten uimamaisterin ura mutakylpyjen kera. Voisin melkein vannoa mutakylpyjen tehneen hyvää kuontalolleni, sillä aivan varmasti on turkki kiiltävämpi sen käsittelyn jäljiltä. 








perjantai 23. syyskuuta 2022

Kaikkeen sitä joutuukin

 Viime keväänä emäntä sai päähänsä, että mut pitää raahata koirien kauneuskilpailuihin. Tästä käytiin kiivaita keskusteluja puolin ja toisin, mutta niin siinä sitten kävi, että näyttelyyn jouduin. Yritin kyllä kaikkea mahdollista keksiä välttääkseni koko operaation, mutta laihoin tuloksin. Pikkuiset painit Arielin kanssa, jotta saisin turkkini kuolaiseksi ja ihanan likaiseksi, vaan eipä tehonnut. Päädyttiin vielä kaikeksi kauhukseni kylpyyn, sellaiseen vauvan ammeeseen. Voi miten mua nolotti! Sitten siinä piti vielä alkaa poseeraamaan kameralle, ei hyvää päivää! Kostoksi yritin kuivausvaiheessa haukata emännältä pari sormea, mutta hän oli vähän turhan nopea sorminen enkä ehtinyt kuin näyttää, että on ne hampaat mullakin. Tämän keinon opin koirapuistossa parilta dopermannilta, jotka neuvoi käyttämään sitä aina tiukan paikan tullen. Sen jälkeen en   sitä keinoa ole kyllä tarvinnut. Eipä siinä kuitenkaan kiukuttelut auttanut sillä niin vaan näyttelyyn päädyttiin. Emännän vanhin tytär sai lähteä handleriksi. Koska mä olin tästä asiasta ottanut emännän kanssa jo aikaisemmin yhteen ja jääräpäänä päätin vähän näpäyttää emäntää. Laitoin siellä näyttelyssä vähän tanssahdellen ja siitä ei emäntä pitänyt yhtään. Palkinnoille ei siis ollut menoa siinä vaiheessa. Mitäs ei kuuntele mun omia toiveitani! Mua kiinnostaisi agility paljon enemmän kuin joku näyttelyissä ravaaminen. Olen ruinannut päästä agility treeniin ja esittänyt loistavia synnynnäisiä lahjojani, mutta ei niin ei. Sana ”ei” on ehdottamasti emännän lempisana sitä se viljelee niin kuin luulisi sen itävän. Täytynee joskus laittaa niistä omista agility treeneistä postauksia, mutta ei nyt sillä emäntä vahtii selkäni takana eikä hänelle voi kaikkea kertoa. Milläs minä sitten tarhasta karkaan?




sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Metsäretkellä tapahtunutta

Emäntä ehdotti kuopukselle marjaan lähtöä ja painelikin jo itse samalla puskat ryskyen marjaan. Joitakin aikoja myöhemmin hän oli saanut marjansa poimittua ja tuli kyselemään missä tyttö on. No kukaan ei ollut nähnyt häntä hetkeen ja alkoi sitten soittelu rumba ja herääminen siihen ettei tyttöä löydy mistään eikä vastaa huuteluihin. Hetken aikaa emäntä säntäili sinne tänne tietämättä soittaako poliisi vai palokunta hätiin. Emäntä lopulta rauhoittui ja päätteli, että on vaan tyttö marjaämpäreineen mennyt hiukan liian kauaksi ja päätti pistää minut töihin. Emäntä kuitenkin hiukan hermoili, että miten pärjään kun ei ehtinyt edes valjaita ja jälkiliinaa hakea vaan suoraan töihin. No käskysana oli vähäisistä harjoituksista huolimatta sen verran tuttu, että löin samantien nenän maahan ja sitten mentiin. Siinä sai emäntä laittaa höpinää töppösiin, että pysyi perässäni. Emäntä luuli minun välillä jo hukanneen jäljen, mutta kuopus oli kai marjoja poimiessaan kierrellyt mättäitä ja emäntä ei heti hädissään tajunnut mitä pyöriskelen ennen kuin taas painelin häntä suorana eteenpäin. Löytyihän se kuopus ja nopeammin kuin emäntä olisi ihan heti arvannut. Emäntää vaan piti aina välillä odottaa, kun ei se raukka päässyt saappaillaan hölkkäämään perässäsi niin nopeasti kuin painelin menemään. Emäntä oli niin iloinen ja onnellinen, että lupasi mulle kaikki saamansa hauet (niitä sitten odotellessa). =D








torstai 15. syyskuuta 2022

Syksyinen tervehdys

 Jospa sitä sitten minäkin välillä nappaisin näppiksen ja tulisin näpyttelemään muutaman rivin syksyn kuuluisia. Kesä oli aivan liian kuuma minun makuuni, joten tämä viileä syksy on ihanaa aikaa. Tässä taannoin olimme pienen pienellä syyslomalla vähän mökkeilemässä ja marjassa eikä sovi unohtaa kalastusta. Saatiin siitä mekin osamme, sillä emäntä nappasi nappasi virvelillä hauen ja uskokaa tai älkää saimme nuotiolla paistettua haukea! Voi sitä ilon ja riemun määrää, sillä kukapa nyt haluaisi mieluummin napostella kuivia nappuloita napaansa jos on tarjolla nuotiokalaa, kysyn vaan? Tosin hauki oli kovasti pieni siihen nähden että se piti jakaa kahden ahneen saksanpaimenkoira sisaruksen kanssa. Siinä saa pitää vauhtia jos meinaa saada edes yhden evän napattua on ne niin nopeita ahmatteja...









torstai 31. maaliskuuta 2022

Kevättä ilmassa

 Tänään oli niin kaunis keväinen ilma ulkona. Emännän kotiuduttua töistä pääsin pihalle paistattelemaan päivää ja härnäämään emäntää. Meillä on emännän kanssa pieni välien selvittely meneillään tällä hetkellä. Aina niin herttaiset pitkäkorvat on tunkeutuneet pihapiiriin ja niiden jahtaaminen on tietysti ja totta kai kiellettyä. No mitäpä minä siitä välittäisin, että emäntä hyppii tasajalkaa aina minun pinkaistessa niiden perään. Tosin tässä ollaan nyt häviöllä 0-1 emäntä päätti, että irti ei saa olla enään iltaisin. Kaikella on hintansa sanoo hän... Melko kallista se on pakko myöntää! 

Tänään kuitenkin pääsin irroittelemaan ja rääkkäämään emäntää. Emäntä ja sen surullisen kuuluisat kamerat... Yhden hajotti, toinen ei kelvannut ja kolmas on nyt testauksessa arvata saattaa kenen kustannuksella. Yritin kaikin keinoin juosta sinne tänne katsoen kuinka monta osunutta otosta ehti räpsiä ja täytyy sanoa, että kovasti on kameran laatu muuttunut sitten edellisen kameran. Vaikka kuinka päästelin menemään karkuun on kuvissa tunnistettavissa kaunis karvainen kuononi. 

Iloista kevättä toivottelee Ariel