Oli kaunis ilta, kun pihaan porhalsi pakettiauto ja sieltä astui ulos postipoika iso paketti kainalossaan. Emäntä sitä meni vastaan ja poika antoi paketin emännälle kysyen, emännältä että jaksatko varmasti kantaa sen. Emäntä vakuutti jaksavansa, mutta eipä tainnut tajuta mitä tuli luvattua ennen kuin sai ison laatikon syliinsä. Polvet notkahti paketin painosta ja emäntä nakkasi paketin kiireesti terassille sylistään. Ei tainnut tajuta, että 30kg saattaa olla painava lasti kantaa... =D Hän joutui avaamaan laatikon ja kantamaan säkit sisälle yksitellen, sillä isäntä ei ollut pelastamassa "neitoa pulasta" tällä kertaa.
Voi sitä ilon ja riemun määrää, kun herättiin Dobbyn kanssa tajuamaan mitä sieltä paketista paljastui. 30 kiloa nappulaa, voi pojat sentään! Ja mitä tekee emäntä, kantaa eväitä sisälle eikä tee elettäkään antaakseen maistiaisia matkalla. Kyllä minä yritin tehdä selväksi, että täällä ollaan! Ei ollut emäntä tietääkseenkään, että nälkä kuolema uhkaa. Yritin pyöriä säkkien ympärillä ja vähän maistellakin. Tuli huutia ja säkit lennähti jemmaan ruokatynnyriin. Täytyy keksiä jokin keino päästä käsiksi niihin. Pari kertaa olen onnistunut avaamaan portin ja pääsemään säkkiin käsiksi, joka oli jemmassa mukamas. Emäntä ihmetteli kuinka on mahdollista, että minulla on sellainen pallomaha ja vesi maistuu. Lopulta tajusi, että säkkiä koristi kaunis reikä pohjassa vaikka yritin syödä sieltä todella varovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti