torstai 17. syyskuuta 2020

Lomailua päivä 5

Tänään olikin sitten metsäretki päivä emännän ja isännän kanssa. Sain luonnollisesti kunnian olla emännän navigaattori ja turvanainen. Hän kun pelkää hirvikärpästen lisäksi kaikkea mahdollista, kuten mörköjä ja kummituksia. Siltä se ainakin näyttää täältä koiran näkökulmasta katsottuna. Ei ole lupa poistua paria metriä pidemmälle ettei ala mielikuvitus laukata emännän päässä. Edeltäjästäni olen kuullut paljon tarinoita. Olivat kuulemma usein emännän kanssa vääntämässä metsässä, että mihin päin kuuluu mennä ja ihan joka ikinen kerta emäntä jäi toiseksi. Emännän kirsu on kai hiukan epäkuntoinen, koska alvariinsa pyrkii väärään suuntaan. Meille kinaa tuli vain vedestä, sillä päätin ilahduttaa emäntää uudella Eau de suohajulla kävin vähän kastautumassa ja lemu oli sen mukainen. Se hyvä puoli siinä oli, että emäntä ilmoitti heittävänsä minut omakätisesti järveen jos en löydä sinne itse lemuineni. Ei tarvinnut heittää, sillä hauskempaa käskyä ei olisi voinut antaa. Ja tämä ei takuulla jäänyt viimeiseksi kerraksi kalastaa itselleen lupa mennä uimaan sen verran toimiva se oli. 

Tänään ei myöskään tullut kalaa vaan sain tyytyä nakkilounaaseen. Ei, en valita hyviähän ne nakit oli vaan peijakkaan pieni annos. Emäntä väittää, että näytä jouluporsaalta ja on pienentänyt ruoka-annostani. Päätin vähän kostaa sille tästä kauniista liikanimestä ja olin erehtyvinäni nakeista yrittäen haukata emännän sormia jatkoksi. Ei, en kehota kokeilemaan tuota kotona huuto oli niin kova, että kuului takuulla järven toisella puolella oleville mökeille asti. Odotinkin sieltä soutavan hetken kuluttua jonkin sortin adoniksen apuun. Emäntä joutui nyt tyytymään pelastajikseen kummisedän ja isännän. Ei niistäkään paljon apua ollut. Kummisetä vanhuuttaan menettänyt kuulonsa tai oikeastaan tekeytyy kuuroksi välttyäkseen tekemästä mitään mitä ei halua tehdä. Sanan ruoka kuulee nimittäin kolmen suljetun oven läpi mainiosti. Isäntä taas takuulla nauroi, kun emännän silmä vältti. 
Nyt on pakko myöntää, että olen todella väsynyt ja huomenna kuulemma otetaan varaslähtö kotiin. Emäntä on kolme yötä valvonut sisälle pyrkivän hiiren takia ja nyt sain käskyn ryhtyä kissaksi. Ensi yönä joudun vahtimaan ettei hiiri kiipeä sänkyyn. Kyllä me lopulta päästiin sopimukseen. Sopivan kokoisella hauella tämä tyttö vahtii vaikka norsua. Jostain syystä haukea ei illalla näkynyt, joten emäntä sai valvoa hiirensä kanssa ihan itse ja päätettiin vielä kummisedän kanssa varmistaa, että varmasti valvoo. Laitettiin vähän ranttaliksi ja vedettiin mökissä rallia. Emännällä oli kuulkaa komeat silmäpussit ja oli vähällä ettei kotimatkalla ruokatauolla isäntä joutunut tuomaan sille autoon lounasta. 

Pettymys oli suuri, kun loma loppui, mutta kummisetä niin huonokuuloinen, kun mukamas onkin sanoi että otamme reissun joskus uusiksi. Sitä me nyt odotamme innolla. =) 





Iloisiin kuulemisiin Ariel ja Chili 

P.S. Dixiltä terkkuja


keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Lomailua päivä 4

 Taas päivä alkoi aamutoimien jälkeen kauppareissulla, kun eväät käy vähiin. Siwa ei valitettavasti ole kulman takana niin kuin kotona, joten joutuu istumaan häkissä kirsu lytyssä ja lonkat puutuneena. Onneksi oli kuitenkin systeri mukana pitämässä seuraa. Kertoili kerrostalo elämästä ja täytyy sanoa ettei käy kateeksi. Heidän talossa kummittelee. Käytävältä kuuluu kolinaa ja laahaavia ääniä outoihin aikoihin, eikä niitä ole lupa komentaa poistumaan. Nämä ovat ilmeisesti niitä aaveita, jotka vain koirat näkevät. Minä taas kerroin, että meillä on myös oma kotikummitus ja se on emäntä. Silloin tällöin öisin jutustelee jonkun kanssa ja potkii peittonsa minun niskaan. Ei kyllä ole vielä tarvinnut puuttua peliin, sillä emäntä on saanut itse mörkönsä selätettyä. 

Tänään systeri lähti pois ja joudun loppuloman tyytymään kummisedän seuraan. Ei kai siinä muuten olisi mitään vikaa, mutta kummisetä on vähän unista sorttia. Aamupäivän torkuilta menee päivänokosille ja päivänokosilta yöunille niin, että sillä kaverilla on melkoisen lyhyt päivä. Sen ajan jonka viettää hereillä on sitten melkoisen kärttyinen ja puree nenästä jos menee liian lähelle. 

Emäntä ja isäntä lähti kalaan ja odotin päkiät ristissä saalista. Turhaan, emäntä palasi kalareissulta alahuuli tötteröllä hauki kainalossaan. Hän on pöljyyksissään ostamaan tavallista huonommat kalavälineet. Ei ole saanut niillä mitään muuta kalaa kuin haukia. Hän on seonnut laskuissa jo ajat sitten kuinka monta on niitä jo saanut. Se oli siis taas nappulapäivä....







tiistai 15. syyskuuta 2020

Lomailua päivä 3

 Päivät kuluu lomalla liian nopeasti... Tänään vetäisin pienet aamu-uinnit emännän suureksi riemuksi. yritin lepyttää häntä kantamalla hänelle lumpeenlehtiä, kun tuntuu niin pitävän niistä. Koko ajan kamera räpsyy, kun kuvailee niitä. Nyt voi ottaa oikein lähikuvia. Eipä kelvannut kukat ei. Istui laiturilla mököttämässä, kun ei saanut minua pois vedestä. On se kummallista ettei saa pitää yhtään hauskaa... Aina ollaan naama näkkärillä teki niin tai näin! Minä tyttö se en paljon mökötyksestä jaksanut välittää vaan pulikoin, pulikoin ja pulikoin. 


Emäntä päätti lopulta, että nyt on uimiset uitu ja lähdetään vähän patikoimaan. Sitä vastaan meillä ei tietysti ollut mitään pikemminkin päinvastoin. Niinpä sitten lähdimme lampsimaan parin kilometrin päässä olevalle nuotiopaikalle. Tuuli oli niin kova, että makkarat jäi grillaamatta. Uskokaa tai älkää, niin se grillipaikka oli rannalla ja systeri meinasi jäädä sinne pulikoimaan. Oltiin jo todella kaukana, kun hän tajusi meidän kadonneen ja pinkoi peräämme minkä karvaisista jaloistaan irti sai. 


Paluu matkalla emäntä löysi suppilovahveroita ja kanttarellejä. Emännän huuto kun hän karjui komppanjaa pysähtymään. Voi jee, korvissa viheltää vieläkin... Emäntä on varmasti ollut edellisessä elämässä leijona tai ainakin vääpeli. Ylöjärvellä ei takuulla seuraavina kuukausina tavata mitään talitinttiä suurempaa oli se niin mallikas SEIIIS huuto. Arvatkaa kuka sitä uskaltautui uhmaamaan? No systeri tietysti. Sillä oli naamallaan se ilme nän, nän, nän, nän, nää, nää.... ja vielä malliksi pari tramboliini loikkaa, että nämäkö piti talloa? Olin jo valmistautunut väistämään sillä emäntä näytti siltä, että syrra määrää suunnan ja emäntä vauhdin. Systeri saatiin kuitenkin ruotuun ja Ylöjärven pikajuoksu jäi meiltä näkemättä. 



maanantai 14. syyskuuta 2020

Lomailua päivä 2

 Toinen lomapäivä

Tämä on taas se päivä mistä pitäisi muutama tunti poistaa eli kauppapäivä, joka on näin koiran näkökannalta erittäin tylsää autossa istumista. Toisaalta onhan siinä se hyvä puoli, että saadaan murua rinnan alle eikä tarvitse ohi ongittuihin kaloihin tyytyä. Onneksi täällä kauppareissut on naisväellekin nopeita, sillä ei ollut kuin ruokakauppa ei yhtään shoppailuun houkuttelevaa putiikkia. YES! Oli sitten vuosisadan nopein kauppareissu tykättiin isännän kanssa kyllä! =) 

Kauppareissulta paluun jälkeen oli luvassa jotain mukavaakin sillä päästiin emännän kanssa sieneen. Tosin se sieniretki meinasi päättyä nopeammin kuin alkoi sillä kummisetä pakkasi itsensä mukaan. Siellä se mättään takana vinkui, kun ei pienillä kintuillaan pysynyt mukana. Vanha setä kun on ja kovasti lyhyt jalkainen näihin maastoihin joutui emäntä kantamaan toisessa kainalossa koiraa ja toisessa sienikoria. Saattaa arvata, että kummisedän paluu mökille kävi yllättävän nopeasti. 






sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Lomailua päivä 1

Heissan kaikki!

Tässä näpyttelen pienen postauksen lomareissulta, kun sain emännältä varastettua läppärin. Se olisi ensimmäinen virallinen lomapäivä alkanut. Saatiin kummisedän kanssa systeri mukaan lomalle pitämään meille seuraa.  Ollaankin systerin kanssa piinattu muuta porukkaa uiskentelemalla järvessä lähes taukoomatta. Emännälle yritin lepytykseksi märästä turkista käydä keräämässä lumpeenlehtiä, mutta ei auttanut. Hän on leppymätön tässä asiassa ja sisälle pääsy on meiltä estetty, kunnes pysytään poissa järvestä, sanoo hän. Parempi se meille on sisälle emme näet juurikaan halua ja tämä on se loistavin tapa pysyä ulkona. 

Kalastamaan emme päässeet, vaikka systeri huusi korkeeta C:tä vieressä niin, että olisin purrut sitä nenään jos olisin ylettynyt. Valitettavasti tämän päivän kalansaaliista emme päässeet nauttimaan, vaan emännän saama hauki päätyi parempiin suihin.