Taas päivä alkoi aamutoimien jälkeen kauppareissulla, kun eväät käy vähiin. Siwa ei valitettavasti ole kulman takana niin kuin kotona, joten joutuu istumaan häkissä kirsu lytyssä ja lonkat puutuneena. Onneksi oli kuitenkin systeri mukana pitämässä seuraa. Kertoili kerrostalo elämästä ja täytyy sanoa ettei käy kateeksi. Heidän talossa kummittelee. Käytävältä kuuluu kolinaa ja laahaavia ääniä outoihin aikoihin, eikä niitä ole lupa komentaa poistumaan. Nämä ovat ilmeisesti niitä aaveita, jotka vain koirat näkevät. Minä taas kerroin, että meillä on myös oma kotikummitus ja se on emäntä. Silloin tällöin öisin jutustelee jonkun kanssa ja potkii peittonsa minun niskaan. Ei kyllä ole vielä tarvinnut puuttua peliin, sillä emäntä on saanut itse mörkönsä selätettyä.
Tänään systeri lähti pois ja joudun loppuloman tyytymään kummisedän seuraan. Ei kai siinä muuten olisi mitään vikaa, mutta kummisetä on vähän unista sorttia. Aamupäivän torkuilta menee päivänokosille ja päivänokosilta yöunille niin, että sillä kaverilla on melkoisen lyhyt päivä. Sen ajan jonka viettää hereillä on sitten melkoisen kärttyinen ja puree nenästä jos menee liian lähelle.
Emäntä ja isäntä lähti kalaan ja odotin päkiät ristissä saalista. Turhaan, emäntä palasi kalareissulta alahuuli tötteröllä hauki kainalossaan. Hän on pöljyyksissään ostamaan tavallista huonommat kalavälineet. Ei ole saanut niillä mitään muuta kalaa kuin haukia. Hän on seonnut laskuissa jo ajat sitten kuinka monta on niitä jo saanut. Se oli siis taas nappulapäivä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti