Lomailua päivä 5

Tänään olikin sitten metsäretki päivä emännän ja isännän kanssa. Sain luonnollisesti kunnian olla emännän navigaattori ja turvanainen. Hän kun pelkää hirvikärpästen lisäksi kaikkea mahdollista, kuten mörköjä ja kummituksia. Siltä se ainakin näyttää täältä koiran näkökulmasta katsottuna. Ei ole lupa poistua paria metriä pidemmälle ettei ala mielikuvitus laukata emännän päässä. Edeltäjästäni olen kuullut paljon tarinoita. Olivat kuulemma usein emännän kanssa vääntämässä metsässä, että mihin päin kuuluu mennä ja ihan joka ikinen kerta emäntä jäi toiseksi. Emännän kirsu on kai hiukan epäkuntoinen, koska alvariinsa pyrkii väärään suuntaan. Meille kinaa tuli vain vedestä, sillä päätin ilahduttaa emäntää uudella Eau de suohajulla kävin vähän kastautumassa ja lemu oli sen mukainen. Se hyvä puoli siinä oli, että emäntä ilmoitti heittävänsä minut omakätisesti järveen jos en löydä sinne itse lemuineni. Ei tarvinnut heittää, sillä hauskempaa käskyä ei olisi voinut antaa. Ja tämä ei takuulla jäänyt viimeiseksi kerraksi kalastaa itselleen lupa mennä uimaan sen verran toimiva se oli. 

Tänään ei myöskään tullut kalaa vaan sain tyytyä nakkilounaaseen. Ei, en valita hyviähän ne nakit oli vaan peijakkaan pieni annos. Emäntä väittää, että näytä jouluporsaalta ja on pienentänyt ruoka-annostani. Päätin vähän kostaa sille tästä kauniista liikanimestä ja olin erehtyvinäni nakeista yrittäen haukata emännän sormia jatkoksi. Ei, en kehota kokeilemaan tuota kotona huuto oli niin kova, että kuului takuulla järven toisella puolella oleville mökeille asti. Odotinkin sieltä soutavan hetken kuluttua jonkin sortin adoniksen apuun. Emäntä joutui nyt tyytymään pelastajikseen kummisedän ja isännän. Ei niistäkään paljon apua ollut. Kummisetä vanhuuttaan menettänyt kuulonsa tai oikeastaan tekeytyy kuuroksi välttyäkseen tekemästä mitään mitä ei halua tehdä. Sanan ruoka kuulee nimittäin kolmen suljetun oven läpi mainiosti. Isäntä taas takuulla nauroi, kun emännän silmä vältti. 

Nyt on pakko myöntää, että olen todella väsynyt ja huomenna kuulemma otetaan varaslähtö kotiin. Emäntä on kolme yötä valvonut sisälle pyrkivän hiiren takia ja nyt sain käskyn ryhtyä kissaksi. Ensi yönä joudun vahtimaan ettei hiiri kiipeä sänkyyn. Kyllä me lopulta päästiin sopimukseen. Sopivan kokoisella hauella tämä tyttö vahtii vaikka norsua. Jostain syystä haukea ei illalla näkynyt, joten emäntä sai valvoa hiirensä kanssa ihan itse ja päätettiin vielä kummisedän kanssa varmistaa, että varmasti valvoo. Laitettiin vähän ranttaliksi ja vedettiin mökissä rallia. Emännällä oli kuulkaa komeat silmäpussit ja oli vähällä ettei kotimatkalla ruokatauolla isäntä joutunut tuomaan sille autoon lounasta. 

Pettymys oli suuri, kun loma loppui, mutta kummisetä niin huonokuuloinen, kun mukamas onkin sanoi että otamme reissun joskus uusiksi. Sitä me nyt odotamme innolla. =) 

Iloisiin kuulemisiin Ariel ja Chili 

P.S. Dixiltä terkkuja