Metsäretkellä tapahtunutta

Emäntä ehdotti kuopukselle marjaan lähtöä ja painelikin jo itse samalla puskat ryskyen marjaan. Joitakin aikoja myöhemmin hän oli saanut marjansa poimittua ja tuli kyselemään missä tyttö on. No kukaan ei ollut nähnyt häntä hetkeen ja alkoi sitten soittelu rumba ja herääminen siihen ettei tyttöä löydy mistään eikä vastaa huuteluihin. Hetken aikaa emäntä säntäili sinne tänne tietämättä soittaako poliisi vai palokunta hätiin. Emäntä lopulta rauhoittui ja päätteli, että on vaan tyttö marjaämpäreineen mennyt hiukan liian kauaksi ja päätti pistää minut töihin. Emäntä kuitenkin hiukan hermoili, että miten pärjään kun ei ehtinyt edes valjaita ja jälkiliinaa hakea vaan suoraan töihin. No käskysana oli vähäisistä harjoituksista huolimatta sen verran tuttu, että löin samantien nenän maahan ja sitten mentiin. Siinä sai emäntä laittaa höpinää töppösiin, että pysyi perässäni. Emäntä luuli minun välillä jo hukanneen jäljen, mutta kuopus oli kai marjoja poimiessaan kierrellyt mättäitä ja emäntä ei heti hädissään tajunnut mitä pyöriskelen ennen kuin taas painelin häntä suorana eteenpäin. Löytyihän se kuopus ja nopeammin kuin emäntä olisi ihan heti arvannut. Emäntää vaan piti aina välillä odottaa, kun ei se raukka päässyt saappaillaan hölkkäämään perässäsi niin nopeasti kuin painelin menemään. Emäntä oli niin iloinen ja onnellinen, että lupasi mulle kaikki saamansa hauet (niitä sitten odotellessa). =D