Chilin poismeno jätti suuren aukon sydämiimme vaikka herra itse olikin kovin pieni. Elämän on kuitenkin jatkuttava niin vaikeaa, kun se välillä surun keskellä onkin. Emäntä oli luvannut kuopukselle oman koiran, kun Chilistä aika jättää. Chili oli viimeisen vuoden ajan sen verran huono kuuloinen ja näkökään ei ollut ennallaan, että kaikenlaisen treenaamisen joutui jättämään. Emäntä kyllä harkitsi välillä vakavasti ostavansa hänelle uudet kuulottimet ja vievänsä hänet kakkula ostoksille, mutta jätti sentään toteuttamatta uhkauksensa. Keväällä alkoi sitten uuden pennun etsintä ja rotua emäntä mietti pitkään. Ensimmäiseksi pennuksi 13-vuotiaalle hän joutui tarkkaan harkitsemaan mikä olisi sopiva rotu. Lopulta pitkien harkintojen jälkeen emäntä päätyi Keeshondiin. Hänellä oli samanlainen itsellä nuorena, joten rotu oli ennestään tuttu, vaikka nykyisin rodulla tavataan perinnöllisiä tauteja, joista silloin kukaan ei vielä puhunut mitään. Seuraavana alkoi sitten kasvattajan etsintä. Emäntä oli yhteydessä rotuyhdistykseen saaden sieltä ohjeita ja soitteli eri kasvattajille ja lopulta päätyi varmasti parhaaseen mahdolliseen siitä ei ole epäilystäkään. =) Niinpä sitten eräänä viikonloppuna he pakkasivat itsensä autoon ja suunnistivat katsomaan pentua. Kuten arvata saattaa, niin yksi Ariel ei mahtunut mukaan vaan hänet jätettiin julmasti kotiin mököttämään hoitajan kanssa. Kuvia ja tarinoita sain kuulla tästä reissusta. Kuulemma oli kiva leikkikaveri tulossa... no päätelkää kuvista itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti